Artikkelit Maatalous, Talous, Yleinen

Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa maatilojen kannattavuutta.

Suurin osa maatilojen tuotoista tulee tuotteiden myynnistä. Näin tuotteiden ja tuotantopanosten hintojen muutoksilla on tärkeä rooli koko maatalouden kehityksessä.

Maataloustuillakin on tärkeä rooli, sillä keskimäärin reilu kolmannes tuotoista on tukia. Vilja- ja lammastiloilla osuus on tätäkin suurempi.

Maatilan kannattavuus riippuu muun muassa tuotantosuunnasta, investoinneista ja tilan koosta. (kuva: Eetu Ahanen)
Maatilan kannattavuus riippuu muun muassa tuotantosuunnasta, investoinneista ja tilan koosta. (kuva: Eetu Ahanen)

Tuottavuus, tuotannon tehokkuus ja optimointi kertovat yrityksen kannattavuudesta. Myös yrittäjän liikkeenjohtotaidolla on suuri merkitys.

Suhdanteet vaikuttavat tuotantosuuntien järjestykseen. Vuonna 2016 seitsemän prosenttia maatalousyrityksistä ennustetaan saavuttavan kannattavuustavoitteen.

Näistä yrityksistä lähes 30 prosenttia tuottaa erikoiskasveja, kuten perunaa, sokerijuurikasta tai valkuaiskasveja. Naudanlihantuottajia kannattavuustavoitteen saavuttavista tiloista on viidennes ja maitotiloja noin kymmenen prosenttia.

Maitotilojen osuus on kannattavuusromahduksen myötä puolittunut. Suurin osa tavoitteen saavuttavista tiloista on B-tukialueella.

Kannattavuuskerroin mittaa tilojen suhteellista kannattavuutta. Se kertoo, montako prosenttia yrittäjän palkkatavoitteesta ja oman pääoman korkotavoitteesta on saavutettu.

Suuremmalla tilalla sama kannattavuuskertoimen arvo edellyttää euromääräisesti suuremman yrittäjätulon saavuttamista.

Kannattavuustavoitteen saavuttavista tiloista suurin osa on keskikokoisia. Vuonna 2016 jakauma painottuu lisäksi keskikokoa pienempiin tilakokoluokkiin.

Tämä selittyy kasvinviljelytilojen enemmyydellä ja sillä, että tilat ovat mahdollisesti vakiintuneen tuotannon vaiheessa. Vasta investoineiden suurten tilojen taloutta painavat suuret kiinteät kulut.

Elinkaarensa loppuvaiheessa tuotantoon sitoutuva pääoma on pieni ja työpanoskin on suhteellisen vähäinen. Tällöin pienet maatilat ovat usein hyvinkin kannattavia. Niiden tulot eivät kuitenkaan välttämättä riitä viljelijäperheen elättämiseen, jos tuotannon laajentaminen ei ole mahdollista.

 

Teksti: Jukka Tauriainen, Luke

Sivun yläreunan kuva: Erkki Oksanen

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 17.10.2016.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös