Artikkelit Maaseutu, Maatalous, Talous
1016-wu9n9m8i-vastavalo-433740_petri_volanen_netti
kuva: Petri Volanen/Vastavalo.fi

 

– EU rankaisee tuottajaa kohtuuttomasti tahattomasta virheestä. Valvontaa tarvitaan, mutta kaikkialle sitä ei kannata ulottaa, pohtii maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi.

Rankaisujen suhteellistamista ja riskiperustaista valvontaa – lähinnä pistotarkastuksia – esittää maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta EU:n nykyisen maatalouspolitiikan korjaamiseksi. Lukessa on tehty esiselvitys tuottajan hallinnollisesta taakasta.

kuva: Veikko Somerpuro
kuva: Veikko Somerpuro

Niemi päättelee, että tuotantoeläinten hyvinvointisäädösten lisääminen on kasvattanut etenkin kotieläintuotannon taakkaa.

Kasvintuotannossa on Niemen mukaan puolestaan kyse paljolti henkisestä kärsimyksestä. Vaikka viljelijä yrittää toimia EU-säännösten mukaisesti, näkymiä mustaavat mahdolliset sanktiot tahattomastakin virheestä.

– Suhteettomat sanktiot ovat EU:n maatalouspolitiikassa isoja ongelmia. EU:n pitää suhteellistaa sanktioita, Niemi painottaa.

Hän myös ehdottaa siirtymistä riskiperustaiseen valvontaan, sillä raskas valvontajärjestelmä ei tuo takaisin siihen satsattuja euroja. Byrokratian karsiminenkaan ei toisi isoja taloushyötyjä, mutta helpottaisi tuottajien oloa.

Tuottajatulot romahtivat

Suomen maatalouden suurimpana ongelmana professori Niemi pitää kannattavuuden romahdusta. Hän arvioi, että maatalouden yrittäjätulo eli se, mitä tuottajaperhe saa työstään ja sijoittamastaan pääomasta, jopa puolittuu tänä vuonna verrattuna viime vuoteen.

– Hinnat alkoivat laskea jo keväällä 2014, kun Kiinan talouskasvu hidastui. Venäjän elokuussa 2014 asettamat markkinarajoitukset kärjistivät etenkin suomalaisten maidontuottajien ongelmia, Niemi jäsentää.

Maidontuottajille tulojen keskimääräinen alentuminen on uutta, sillä maitotilojen ansiokehitys on ollut melko vakaata. Muilla tuotantosuunnilla – varsinkin sikataloudessa – tulotason sukelluksiin on jo totuttu.

– Kun maatalouden heikosta kannattavuudesta on puhuttu jo vuosia, iso yleisö ei ehkä tajua, että nyt on oikeasti kriisivuosi.

Riskeille suitset

Niemen mukaan EU:n maatalouspolitiikka on tulonjakopolitiikkaa, eli satovuosien vaihtelut eivät vaikuta tukiin. Tähän juontuu se ongelma, että EU ei ole kehittänyt välineitä, joilla voisi varautua kriiseihin.

– Hintoja heiluttavat etenkin säävaihtelut. Tämä ilmiö on tullut jäädäkseen: pienikin riski heijastuu nopeasti maailmanmarkkinahintoihin.

EU:ssa hintavaihtelut ovat kasvaneet myös siksi, että kiintiöitä ja muita suojajärjestelmiä on karsittu. Markkinariskit kasvavat sekä myydessä tuottajamarkkinoilla että panosten hinnassa.

Niemi kehottaa koko elintarvikeketjua panostamaan markkinoiden hintariskin hallintaan. Mallia voisi ottaa Yhdysvalloista, jossa maataloustuotteet osataan suojata. Jenkkiviljelijä tekee ennakkosopimuksia ja ostaa tuotteiden hintoja sääteleviä futuureja sekä johdannaisia jopa kolmen vuoden päähän.

Suomi on maatalouden futuurikauppaan liian pieni markkina-alue, mutta Niemen mukaan Itämeren alueella hyödykepörssi voisi toimia. Tämä on vasta ajatus, eli käytäntö puuttuu.

– Toki myös tuottajan pitää tehostaa liiketoimintaosaamistaan. Varsinkin viljanviljelijän pitää sovittaa tuotannon määrä ja laatu markkinoihin. Kannattaisi sopia osa sadosta kiinteähintaiseksi, jotta kaikki ei jäisi käteiskaupan varaan.

Eritasoisia ongelmia

Niemi muistuttaa, että yksinkertaistaminen on usein vaikeaa. Toisen taakan helpottaminen voi lyödä toista.

– Komission näkökulmasta 28 valtion yhtenäinen toimenpideohjelma on paras. Komission valvontatehtävä taas vaikeutuu, jos joka valtio etsii parhaat kansalliset tavat, joilla karsittaisiin byrokratiaa.

Hän jatkaa, että lisäksi politiikoilla on monia tavoitteita. Väistämättä ympäristötavoitteet monimutkaistavat maataloustuotantoa, kun sekä vesien että ilmaston suojelu asettavat vaatimuksia, samoin luonnon monimuotoisuus ja yleensä julkishyödykkeet, joita maatalous tuottaa ruuan rinnalla.

– Monimutkaisuutta aiheuttavat myös viljelijöiden vaatimukset. Jos politiikka muuttuu, etujärjestö haluaa, että mikään ryhmä ei kärsi kohtuuttomasti. Tulee lisälauseita politiikkaan.

Kokonaisuuden hallintaa vaikeuttavat myös tiedonantovelvoitteet. Tuottajaa ärsyttää, kun rekisterit eivät keskustele keskenään eli sama tieto pitää toimittaa monelle viranomaiselle.

Niemen mukaan ongelmia osataan tuoda hyvin esille, mutta ongelmat ovat eritasoisia. Ensiksi pitäisi hoitaa painavimmat taakat: tulotason heikkeneminen, EU-sanktioiden ankaruus ja liian tiukka tilojen valvonta.

 

eskola_markkola_hannu_kaskinen
kuva: Hannu Kaskinen

Maalaisjärki tarpeen

Juho Eskola, 28, ja Silja Markkola, 25, ovat kohta kaksi vuotta toimineet maitotilallisina Juupajoella. Nautoja on 60, joista lypsyssä 22. Peltohehtaareita on 77, joista noin puolet vuokramaita. Pellot tuottavat nurmea, kauraa ja ohraa. Metsää on noin 40 hehtaaria.

Silja Markkola nostaa tilan ongelmien pääsyyksi Venäjä-pakotteet, jotka pistävät säästämään kaikessa. Avomies Juho Eskola kertoo maitotilistä pudonneen vuodessa 20 prosenttia Venäjän takia.

Eskola pistää kuitenkin tukijärjestelmien kehittämisen maatalouden ykköstavoitteeksi, sillä tukijärjestelmä rajoittaa etenkin pienen tilan maanviljelystä. Maalaisjärki auttaisi.

Markkola lisää vielä, että lakien valmistelu kaipaa ryhtiä. Lait pitäisi myös kirjoittaa paremmin, jotta ne ymmärrettäisiin. Hankalasti muotoiltu lainsäädäntö rasittaa tuottajien lisäksi kuntien viranomaisia.

Esimerkiksi viime kesänä epävarmuutta aiheutti se, pitääkö lietelantasäiliön alusta asvaltoida.

– Onneksi lopulta tuli päätös, että ei tarvitse. Jo hiilijalanjäljen takia olisi järjetöntä, jos kaikilla suomalaistiloilla tarvittaisiin asvalttia.

Myös Maaseutuviraston tämänvuotinen toiminta saa risuja. Aiemmin tukipäätökset valmistuivat syyskuussa, nyt tietoa pitäisi tulla lokakuussa.

Eskolaa pännii byrokratian tuottama epävarmuus ja kovat sanktiot.

– Jos tarkastaja huomaisi jonkin paperin puuttuvan eläintuotannosta, siinä menisi viisi prosenttia hehtaarituista. Se on iso asia. Aiemmin tämmöinen virhe näkyi eläintuen karsimisena, mikä on järkeenkäypää.

Pariskunta hyväksyy sanktiot, jos toimii väärin tahallaan. He pitävät selvänä, että esimerkiksi kirjanpito pesuaineista tähtää siihen, että aineita ei päädy vesistöihin.

– Tarkka pesuainelistaus kuitenkin aliarvioi ihmisen järkeä. Kuka lorottaisi kalliita pesuaineita järveen?

Eskola heltyy, että toki ympäristönsuojelu vaatii säädöksiä.

– Ennen vanhaan sai lannoittaa niin paljon kuin halusi, eikä mietitty, mitä kasvi tarvitsee. Usein hehtaarille laitettiin apulantaa, josta 20 prosenttia oli fosforia, vaikka korkeintaan viisi prosenttia olisi tarvittu.

teksti: Hannu Kaskinen

Katso myös