Artikkelit Ilmasto, Metsä, Ympäristö

Maaperä oli pitkään luonnon suuri tuntematon. Nyt uudet molekyylibiologian menetelmät tuottavat nopeasti tietoa ja sovelluksia mikrobien maailmasta. Lukessa tunnetaan niin metsäpuiden juuristossa kuin suossa elävät mikrobit. Tieto karttuu kesällä, kun maaperäekologian huippututkijat kokoontuvat konferenssiin Helsinkiin.

Dosentti, maaperätutkija Taina Pennanen Lukesta kehittää kaupallista mykorritsaymppiä, sienijuuriseosta, joka vahvistaa metsäpuiden taimien kasvua. Pennasen mukaan puun hyvä kasvu alkaa juuresta.

– Miksi jotkut puut kasvavat nopeammin kuin toiset ja miten mikrobit siihen vaikuttavat? Sitä minä ja ryhmäni tutkimme, Pennanen sanoo.

Tutkimuksen myötä kasvaa ymmärrys, mitä maaperän mikrobit ja niiden hoitamat kasvit tarvitsevat voidakseen hyvin.

Pullamössöpuita ja mikrobimarkkinoita

Kaikki metsäpuumme ovat riippuvaisia sienistä, joiden avulla ne saavat ravinteensa. Piirros: Tiina Sileoni

Pennasen mukaan on tärkeää, että taimi valmistetaan kovaan kilpailuun, jonka se metsämaassa kohtaa. Näin ei välttämättä tarhan turvepotissa tapahdu.

– Jos taimelle annetaan kahmalokaupalla ravinteita, se ei kasvata vahvoja juuria eikä muodosta sienen kanssa symbioosia.

Kaikki metsäpuumme ovat riippuvaisia sienistä, joiden avulla ne saavat ravinteensa. Erilaiset mikrobiympit ovatkin varsin kuumaa tavaraa taimimarkkinoilla. Pennanen tuntee ilmiön.

– Mikrobien suosio on hyvä asia, mutta siinä on myös huonot puolensa. Minulta on useampi ymppikauppias pyytänyt lausuntoa tuotteestaan. Paljon myydään ulkomaisia sieniä, jotka eivät edes teoriassa muodosta symbioosia meidän kasviemme kanssa.

Vieraat mikrobit voivat olla myös haitallisia.

– Vieraan kasvilajin hyötymikrobi voi olla toisen lajin patogeeni, Pennanen varoittaa.

Pennasen tutkimusryhmä on selvittänyt, mitkä sienet ovat hyödyllisimpiä suomalaisten metsäpuiden taimille.

– Hyödyllisimpiä pienille taimille ovat orvakat, jotka elävät koko elämänsä maassa tai lahopuussa.

Suon mikrobeista jatkuvasti uutta tietoa

Pennasen pitkäaikainen yhteistyökumppani, tutkimusprofessori Hannu Fritze Lukesta tuntee suon, bakteerien ja arkkien maailman.

– Arkit vaikuttivat maapallolla jo ennen kuin ilmakehään syntyi happea, ja nyt tutkijat löytävät niistä jatkuvasti uusia kemiallisten aineiden kiertoja ja yhteistoimintaa. Maaperä on elinympäristöistä monimuotoisin, Fritze kertoo.

Arkit ovat keskeisiä metaanin synnyssä. Fritzen tutkimusryhmä on vastikään saanut selville, että kun suon rahkasammalet uppoavat veden alle, ne osaavat houkutella luokseen metaania hapettavia bakteereja.

Veden alla rahkasammal ei saa ilmasta hiilidioksidia, jota se tarvitsee kasvuunsa. Niinpä se saa arkkien avulla käyttöönsä metaanin hiiltä, josta metaania hapettava bakteeri on ensin vapauttanut hiilidioksidin.

– Rahkasammaleesta jopa 10–30 % voi olla peräisin metaanin hiilestä. Rahkasammal voisikin toimia metaanin suodattajana isoissa navetoissa ja kaatopaikoilla ja siten torjua ilmastonmuutosta, Fritze kaavailee.

Fritze kertoo, että hänellä on ollut ilo työskennellä myös ryhmässä, joka selvitti suoturpeen typpipitoisuuden syyn. Senkin takana ovat metaania hapettavat bakteerit, jotka pystyvät sitomaan myös ilmakehän typpeä.

Teksti: Marjatta Sihvonen

Katso myös