Artikkelit Maatalous, Puutarha, Ruoka

Luomutuotteilla menee Suomessa lujaa.

Vähittäiskaupan tuoreiden tilastojen mukaan luomutuotteiden myynti on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana 12 prosenttia. Hedelmien ja vihannesten osuus myynnistä on noin viidennes.

”Kotimaisista luomutuotteista kysytyimpiä ovat porkkana ja tomaatti. Valikoimaa toivotaan lisää”, tutkimuskoordinaattori Sari Iivonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista sanoo.

Kysyntä ja tarjonta eivät silti luomussa aina kohtaa.

Maista luomu -tapahtuma kokosi Mikkeliin syys–lokakuun vaihteessa suuren joukon ruoantuottajia ja ravintoloita. (kuva: Birgitta Partanen)
Maista luomu -tapahtuma kokosi Mikkeliin syys–lokakuun vaihteessa suuren joukon ruoantuottajia ja ravintoloita. (kuva: Birgitta Partanen)

”Luomutuotanto on tarkkaan valvottua. Vuosittaiset tilatarkastukset varmistavat sen, että tuotannossa käytetään vain luomussa sallittuja lisäysmateriaaleja ja viljelymenetelmiä”, kertoo tutkija Pirjo Kivijärvi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Luke etsii ratkaisuja luomutuotannon haasteisiin yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa. Koko luomuketjun kehittäminen on Kivijärven mukaan tärkeää, jotta markkinoille saadaan lisää laadukkaita kotimaisia luomutuotteita.

”Luomutuotannon kannattavuutta syövät kasvitaudit ja -tuholaiset, jotka yhdessä haastavien sääolojen kanssa aiheuttavat suuriakin sadon menetyksiä”, Kivijärvi jatkaa.

Tavanomainen kasvintuotanto on ottanut käyttöönsä luomussa hyväksi havaittuja viljelymenetelmiä. Sellaisia ovat esimerkiksi maan kasvukuntoa parantavat syväjuuriset, typpeä sitovat palkokasvit ja ravinteita pidättävät kerääjäkasvit.

”Torjunta-aineiden käyttöä halutaan vähentää ja tällöin tilalle tarvitaan vaihtoehtoisia menetelmiä. Niitä ovat rikkakasvien mekaaninen torjunta, biohajoavat katteet ja hyönteisverkot”, Kivijärvi kertoo.

Hänen mukaansa ei silti kannata uskoa ”melkein luomua” -tuotteisiin. ”Sellaisia ei ole olemassakaan.”

Luomuketjun lenkkejä on olemassa, mutta ne pitää saada yhteen, sanovat Elina ja Antti Vauhkonen Kalliolan luomusta. (Kuva: Juuli Aschan / Mainostoimisto Haaja)
Luomuketjun lenkkejä on olemassa, mutta ne pitää saada yhteen, sanovat Elina ja Antti Vauhkonen Kalliolan luomusta. (Kuva: Juuli Aschan / Mainostoimisto Haaja)

Suomalaiset luomutilat ovat pieniä. Avomaanvihanneksia tuottavilla luomutiloilla viljelyala on enintään muutamia kymmeniä hehtaareja. Myös etäisyydet ovat pitkät ja tuotantoerät pieniä.

”Luomutuotteiden kysyntä keskittyy pääkaupunkiseudulle ja isoihin kaupunkeihin. Luomua tuotetaan kaukana näistä kasvukeskuksista”, Iivonen jatkaa.

Ulkomaille suomalaisia luomukasvistuotteita ei juuri viedä.

Luomutuotteet ovat valta-asemassa jo Tanskassa. Siellä on kuluttajia enemmän kuin Suomessa, ja kaupan rakennekin on erilainen.

Luomutuottajan on meillä vaikeampi saada tuotteitaan isojen kauppaketjujen valikoimiin. Ratkaisuna voivat olla markkinointiyhteisöt. Luomu liikkuu myös ruokapiirien, Reko-renkaiden ja suoramyynnin kautta.

”Suomesta puuttuu lähes kokonaan luomukasvisten sopimustuotanto. Tällöin myöskään jatkojalostettuja luomutuotteita ei juuri ole saatavilla”, Iivonen selvittää.

Kivijärven mukaan luomuvihannesten sopimustuotanto lisäisi viljelijän varmuutta niiden kysynnästä.

Se voisi osaltaan kannustaa entistä useampaa tuottajaa aloittamaan luomutuotannon tai laajentamaan tuotantoa.

 

Teksti: Riitta Salo-Kauppinen, Luke

Sivun yläreunan kuva: Kauppapuutarhaliitto ry

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 31.10.2016.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös