Artikkelit Ilmasto, Ympäristö

Elinympäristöjen häviäminen uhkaa ihmisen hyvinvointia, varoittaa kansainvälinen luontopaneeli IPBES. Luontopaneeli kokosi yhteen 650 tutkijaa analysoimaan maailman tilaa ja etsimään keinoja, joilla synkkien ennusteiden toteutuminen voidaan välttää. Yksi heistä on erikoistutkija Tiina Nieminen Lukesta.

IPBES:n tehtävä on YK:n Biodiversiteettisopimuksen toteuttaminen. Kun 650 ansioitunutta tutkijaa ruotii alan tutkimuksia, tuloksena on monesta näkökulmasta kiteytetty, ajankohtaisin ja paras tieto planeetastamme ja sen luonnon tilasta.
– Ennusteet ovat synkkiä, mutta meillä on nyt enemmän tietoa ongelmista kuin koskaan ennen, eli parhaat keinot myös ratkaisuihin, Tiina Nieminen sanoo.

Nieminen aloitti työnsä IPBES:ssa vuonna 2015. Maankäyttöä ja ennallistamista käsittelevän raportin (Assessment on Land Degradation and Restoration) parissa työskenteli yli sata tutkijaa. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä edustusta IPBES:n 129 jäsenmaasta.
– Mukana oli niin ekologeja, sosiologeja kuin antropologeja. Särmiä oli siis hiottava. Ensin määriteltiin tietotarve, sitten kerättiin tieto. Työhön kuului yllättävän vähän kirjoittamista, enemmän konsensuksen hakemista ja maailmanlaajuista tasa-arvoistamista. Juuri se on biodiversiteettisopimuksen toteuttamista, Nieminen sanoo.

Kulutus ja väestönkasvu taustalla

Vain vajaa neljännes maapinta-alasta on säästynyt mittavalta ihmisen vaikutukselta. Euroopassa valtaosa luonnonympäristöistä lajeineen on kadonnut. IPBES:n mukaan vuoteen 2050 mennessä luonnonympäristöjen ala voi kutistua kymmeneen prosenttiin ja lähes puolet luonnon monimuotoisuudesta kadota.

Perimmäisiä syitä tilanteeseen ovat väestönkasvu ja vauraiden maiden kasvava kulutus.
– Talouden globalisaatio vaikeuttaa kuluttajavalintojen ja elinympäristöjen heikkenemisen välisten yhteyksien havaitsemista. Äärimmäinen köyhyys etenkin luonnonvaroiltaan niukoilla alueilla voi voimistaa elinympäristöjen heikkenemistä, mutta köyhyys on harvoin ensisijainen biodiversiteetin vähenemisen aiheuttaja, Nieminen toteaa.

Land Degradation Photos: Ververidis Vasilis/Shutterstock.com

Metsityksestä ei saa pikavoittoja

Tiina Nieminen on metsien terveyden ja biodiversiteetin asiantuntija. Kansainvälisessä luontopaneelissa hän vastasi metsien käytön ja hoidon monimuotoisuusvaikutuksia ja metsien monikäyttöä käsittelevien lukujen kirjoittamisesta.

Raportin mukaan elinympäristöjen säilymiseksi tarvitaan niin kestävää luonnonvarojen käyttöä kuin tiukasti suojeltuja alueita. Hävitettyjä monimuotoisuusarvoja voidaan saada takaisin ennallistamalla, esimerkiksi metsittämällä metsäkatoalueita, palauttamalla kuivattujen kosteikkojen vesitaloutta ja puhdistamalla saastuneita elinympäristöjä.

– Metsien raivaus viljelymaaksi aiheuttaa metsäkatoa ja talousmetsiin kehitetyt hoitotavat vähentävät monimuotoisuutta luonnonmetsiin verrattuna. Toisaalta nykyaikaisella metsänhoidolla voidaan palauttaa metsäkasvillisuus sellaisillekin alueille, missä maaperä on köyhtynyt. Mutta metsitettäessä on tiedettävä tarkasti, mitä ollaan tekemässä, Nieminen sanoo.

Huonosti tehty metsityskin voi heikentää elinympäristöjä.
– Ennallistamisessa tehdään usein virheitä. Valitaan nopeakasvuisia lajeja, jotka leviävät voimakkaasti. Monet vieraslajiongelmat ovatkin lähtöisin metsittämishankkeista, Nieminen varoittaa.

IPBES:n mukaan ennallistamisessa tulisikin suosia aina alueen omaa alkuperäislajistoa.
– Jos pyritään vain nopeisiin tuloksiin, ei päästä pitkällä aikavälillä kestävään tilanteeseen. Ennallistamisessa on tähdättävä tasapainoon, Nieminen korostaa.

Land Degradation Photos: Blanscape/Shutterstock.com

Alkuperäiskansat osallisiksi

Luonnon monimuotoisuus ylläpitää ihmisen elämää maapallolla, ja raportissa arvioidaankin sen heikentymisen uhkaavan jopa 3,2 miljardin ihmisen hyvinvointia. Kirjoittajat ovat todenneet myös, että niin kuluttajat kuin yhteiskunnalliset päätöksentekijätkin tarvitsevat luotettavaa tietoa pystyäkseen toimimaan tarkoituksenmukaisesti.

Leviääkö tieto asiantuntijaraportin tieto riittävästi? Tiina Niemisen mukaan siihen pyritään.
– IPBES:lla on vahva panos tiedon levittämiseen esimerkiksi videoilla ja opetusmateriaaleilla. Meitä kaikkia kannustetaan oppimaan ja tiedottamaan.

Nieminen painottaa, että työssä ei keskitytä vain tutkijoiden tietoon vaan kehitetään myös menetelmiä, joilla alkuperäiskansoja voidaan osallistaa paneelin työhön. Monilla alkuperäiskansojen järjestöillä on IPBES:ssa tarkkailija-asema. Euroopan ja Keski-Aasian alueellisen raportin valmistelussa on kuultu Ruotsin saamelaisia,
ja Nieminen olisi toivonut saamelaisten näkökulmia myös elinympäristöjen tilan ja ennallistamisen raporttiin.

– Toivottavasti Suomen saamelaisten kantoja kuullaan Ympäristötiedon foorumissa. Uusia toimintatapoja siis tarvitaan, jotta kaikki voidaan sitouttaa, kaikki kiinnostuvat ja äänet kuuluvat tasa-arvoisesti, Nieminen sanoo.

Tutkijan tärpit

Tutkija tietää, että harva lukee koko valtavan raportin. Se ei ole tarpeellistakaan.
– On tärkeää, että lukujen pääviestit leviävät. Lukemalla vain osia luvuista saa jo hyvän käsityksen. Itse suosittelen lukemaan kokonaan luvun 8 Land Degradation and Restoration -raportista. Sitä myös alkuperäiskansat kiittelivät, Nieminen suosittelee.

Lopuksi Tiina Nieminen tiivistää IPBES-työn tasa-arvon ja demokratian edistämiseksi. Se mahdollistaa kestävän kehityksen.

– Vähemmistöjen kuulemisessa, kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksissa ja alueellisessa tasa-arvossa on parannettavaa Euroopan Unioninkin alueella. Myös lähiluonnon turvaaminen kaikille on tasa-arvon edistämistä. Luonto kuuluu kaikille!

Teksti: Marjatta Sihvonen