Artikkelit Riista, Yleinen, Ympäristö

Suomessa harrastetaan etenkin sorkkaeläinten, kuten valkohäntäpeurojen, metsäkauriiden ja villisikojen, talviruokintaa. Riistalle tarjotaan lisäruokaa, esimerkiksi viljaa, juureksia, heinää tai omenoita. Myös jäniksille tarjotaan talvella lisäruokaa ja pedoille viedään haaskoja. Sorsia ruokitaan usein kesällä ennen metsästyskauden alkua.

Ruokinnan tarkoituksena on vähentää eläinten nälkiintymistä ja talvikuolleisuutta erityisesti ankarina talvina. Ruokinnalla voidaan myös yrittää ehkäistä maatalous-, metsätalous- tai liikennevahinkoja ohjaamalla eläimiä kauemmaksi ongelma-alueilta. Lisäksi metsästäjät kyttäävät saalista ruokintapaikoilla. Suurpetojen haaskat tarjoavat mahdollisuuden eläinten katseluun ja kuvaamiseen paikalle rakennetuista kojuista.

Ruokinnalla voi olla monia haittavaikutuksia

Ruokinnalla voi kuitenkin olla myös haitallisia vaikutuksia, jotka johtuvat usein kannan tiheyden kasvusta ja kuokkavieraiden, kuten pienpetojen ja pikkujyrsijöiden, kerääntymisestä ruokintapaikoille. Ruokinnan vaikutus riippuu myös tarjotun ravinnon laadusta ja määrästä sekä ruokinnan kestosta.

Suurimpana haittavaikutuksena pidetään yleensä tautien ja loisten leviämistä ruokintapaikoilla. Tarjottu ravinto voi myös olla eläimille sopimatonta ja heikentää niiden kuntoa. Ruokintapaikan läheisyydessä tapahtuu ympäristön kulumista, kasvillisuus muuttuu ja monimuotoisuus pienenee. Maassa pesiviin lintuihin kohdistuva saalistuspaine voi kasvaa ruokintapaikan läheisyydessä. Ruokitut eläimet voivat myös menettää ihmisarkuutensa.

Pilottitutkimus toteutetaan Lounais-Suomen alueella

Lukella on meneillään kaksivuotinen pilottitutkimus talviruokinnasta kolmella alueella Lounais-Suomessa: Turun lähellä Kuusiston saarella, Salon Kiikalassa ja Noormarkussa. Hankkeessa kartoitetaan metsästäjien harrastamaa metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen ruokintaa tämän syksyn ja talven aikana.

Kullakin alueella on useita ruokintapaikkoja, joilla käyvien eläinten määriä seurataan riistakameroiden avulla. Lisäksi metsästäjät pitävät kirjaa ruokintapaikalle viedyn ruuan laadusta ja määrästä sekä sieltä metsästetyistä eläimistä. Ruokintapaikoilta kerätään papanoita, joista eläinyksilöt voidaan tunnistaa DNA-analyysin avulla. Näin saadaan kuva ruokinnalla käyvien yksilöiden minimimäärästä. Myös metsästetyistä eläimistä otetaan DNA-näyte.

Kevään kuvamateriaalin perusteella metsäkauris ja valkohäntäpeura yleisimmät vierailijat

Kameroita kokeiltiin jo keväällä kaikilla alueilla. Kuusiston kuvissa metsäkauriin osuus oli yli 90 %, ja jonkun verran saatiin kuvia valkohäntäpeuroista, rusakoista ja pienpedoista, erityisesti ketuista.

Kiikalan ja Noormarkun kuvissa oli eniten valkohäntäpeuroja. Myös hirviä kävi ruokintapaikoilla jonkin verran. Kiikalassa yleisimmät pienpedot olivat supikoira ja mäyrä, Noormarkussa supikoiria oli runsaasti. Myös ilveksiä näkyi Noormarkun ja Kiikalan kuvissa. Lintuja, kuten sepelkyyhkyjä, varislintuja, mustarastaita ja keltasirkkuja oli kuvissa jonkin verran.

Suunnitteilla on laajempi kokeellinen hanke, jossa selvitetään ruokinnan vaikutuksia muun muassa tautien leviämiseen, eläinten kuntoon ja ympäristön kulumiseen.

Teksti: Kaarina Kauhala, Luke, julkaisija: Luonnonvarakeskus (Luke).

Artikkelin kuvat ovat pilottitutkimuksen aineistoa.

Artikkelin voi julkaista myös muissa medioissa, kun sen yhteydessä mainitaan tekstin kirjoittajan ja julkaisijan tiedot.