Artikkelit Maaseutu, Maatalous

Kun hallitusohjelmaan kirjattiin hevosenlannan käytön salliminen energiantuotannossa, toiveet nousivat korkealle monen hevosyrittäjän mielissä. Nytkö lannanpoltto viimeinkin vapautuu, ja kauramoottorin tuotos voidaan käyttää oman tuvan lämmittämiseen? – Ei, näin yksinkertaista taloudellinen ja kestävä lannankäsittely ei ole, vastaavat Luken tutkijat.

Tämän vuoden alusta hevosenlannan toimittaminen kaatopaikoille ei ole enää sallittua. Lannan polttaminen ei sitä vastoin ole tähänkään asti ollut kiellettyä, mutta siihen sovelletaan jätteenpolttamisesta annettua valtioneuvoston asetusta.

– Kielto on väärinkäsitys. Polttolaitostekniikka ja seurantavelvoitteet ovat vain niin kallis investointi, että poltto ei ole kannattavaa pienyrittäjälle, selvittää hankekoordinaattori Tarja Haaranen Lukesta.

rodeo_mika_heittola_77041_netti
Kuva: Mika Heittola/Rodeo

rodeo_mika_heittola_77105_netti

Taajamatalleissa tarvitaan uusia lantaratkaisuja

Suomessa on 75 000 hevosta. Suomen ympäristökeskuksen kansallisen typpimallin mukaan lantaa syntyy vuodessa hieman yli miljoona kuutiota, josta osa jää laitumille. Talleilta lantaa kerätään noin 770 000 kuutiota.

Suurin osa lannasta on perinteisesti käytetty maanparannusaineena pelloilla. Tällä hetkellä uusia hevosalan yrityksiä perustetaan eniten taajamiin, eikä kaikilla talleilla ei ole omaa peltoa, johon lantaa voisi levittää.
– Tästä tulee paine polttoon. Lannankäsittely on merkittävä kustannustekijä taajamatalleille. Mistään harrastustallien ongelmasta ei siis ole kysymys, sanoo Luken erikoistutkija Sari Luostarinen.

Luken hevostutkimuksen erikoistutkija Markku Saastamoinen havainnollistaa kustannusta orimattilalaisen ravitallin luvuilla: pelkkään lannan poiskuljettamiseen kuluu 60 hevosen yrityksessä 25 000 euroa vuodessa.

Palaako vesi hyvin?

Lannan pienpolttoa tutkijat eivät pidä realistisena. Hevosalalla suhtaudutaan polttoon tunteella, mutta tutkijan on tuotava esiin myös polton haasteita.
– Polton järjestäminen talleilla ei ole mikään helppo juttu. Suuressakin laitoksessa on säätämistä, sillä lanta ei ole lämpöarvoltaan hyvää. Kuiva-ainetta on vain 30 prosenttia, ja loppu on vettä. Ei poltto ole talleille välttämättä halvin ratkaisu, vaikka päästövelvoitteita helpotettaisiin, Luostarinen sanoo.

– Suomeen ei mahdu montaa järkevästi sijoittuvaa polttolaitosta. Jos ajatellaan, että yksi laitos pystyy vastaanottamaan 5000 hevosen lannan ja Suomeen mahtuu viisi laitosta, poltolla voitaisiin hoitaa vain noin kolmannes lannankäsittelystä. Hieman yli kolmannes hevosista on maatiloilla. Jäljelle jää vielä yksi kolmannes hevosista, jotka eivät olisi tälläkään ratkaisulla keskitetyn ratkaisun piirissä, Saastamoinen hahmottelee.

Saastamoinen huomauttaa myös, että hevosen lanta sisältää paljon klooria, joka ruostuttaa polttokattiloita.

Kuljetuskustannus ratkaisee

Tutkijat palaavat keskustelussa kuljetuskustannuksiin, energian hyötysuhteisiin ja ravinteiden hintakilpailukykyyn.

Tallin näkökulmasta poltolla päästäisiin helpoiten eroon tilaa vievästä lantamassasta. Energian ja ravinteiden kierrätyksen kannalta monipuolisin ratkaisu on biokaasutus, jossa syntyvä metaani voidaan käyttää polttoaineena. Jäljelle jää kuitenkin alkuperäistä lantakasaa vastaava määrä ravinteikasta massaa, jonka käyttö on järjestettävä.

Myös poltosta jäävä tuhka on sijoitettava johonkin.

Yleinen käytössä oleva ratkaisu on lannan kompostointi joko tallin omissa tiloissa tai kompostointilaitoksilla, jotka käyttävät lopputuotteet pääasiassa viherrakentamiseen.
– Polton taloudellisia kysymyksiä ei ole mietitty loppuun asti. Jos iso talli toimittaa nyt lantaa kompostointilaitokselle, yhtä lailla sen olisi maksettava lannan toimittamisesta polttolaitokselle, Luostarinen huomauttaa.

Pienelle tallille kuljetuskustannus muodostuu helposti suureksi, sillä pientä lantamäärää ei kannata kuljettaa.
– Niin arvokasta se ei ole kompostointilaitoksille eikä peltoviljelijällekään, Saastamoinen sanoo. Hän arvioi, että taloudellinen kuljetusmatka on noin 10–20 kilometriä.

Yksioikoisia ratkaisuja ei ole

Saastamoinen muistuttaa, että EU:n jätelainsäädännön tavoitteena on ravinteiden kierto. Hevosenlanta ei ole ravinnerikasta, mutta se sisältää arvokasta fosforia ja puutarhojen kukoistusta avittavaa kaliumia. Poltossa toinen pääravinne eli typpi haihtuu ilmaan, ja osa siitä menetetään myös kompostoinnissa.

Kattavaa elinkaariarviota siitä, miten kompostoinnin ja polton ympäristölle haitalliset päästöt muodostuvat, ei ole Luostarisen mukaan Suomessa vielä tehty.

Maaperän ja ilmaston näkökulmasta kaikki hevosenlanta kannattaisi käyttää peltojen maanparannukseen. Tämä olisi järkevää varsinkin Etelä-Suomessa, missä kotieläintuotantoa on enää vähän. Näin peltojen heikkenevä hiilitasekin saataisiin kuntoon.

– Mitään polttoa ei tarvittaisi, jos lanta saataisiin pellolle. Ruotsin peltojen hiilikunto on parempi kuin Suomen. Syynä tähän ovat nurmirehun kasvatus 360 000 hevoselle ja lannan käyttö. Hevosenlanta olisi valtava mahdollisuus peltojen kunnon parantajana, mutta työ, kuljetuskustannus ja hukkakauran pelko ovat Suomessa suurimmat esteet, Saastamoinen summaa.

Yksioikoista ratkaisua, joka sopii kaikille talleille ja koko maahan, ei ole, vaan taloudellisin ja kestävin lannankäsittely on aina tapauskohtaista. Helppoja ratkaisuja ei siis kannata etsiä, ei lantakasasta eikä hallitusohjelmastakaan.

Tulevaisuuden hevosvoimaa?

Fortum kehittää seospolttoa ja Hevosopisto pyrolyysiä

Hevosalalla kehitetään kiivaasti uusia lantaratkaisuja. Fortumin HorsePower-hankkeessa energiayhtiö toimittaa talleille sahanpurua ja kutteria kuivikkeeksi ja hakee lannan pois. Se poltetaan seospolttona yhdessä hakkeen kanssa Järvenpään voimalaitoksella. Energia käytetään kaukolämpönä ja sähkönä. Tänä keväänä Fortum sai hevosen kuivikelannan hyödyntämiselle vakituisen ympäristöluvan.

Mukana hankkeessa on 80 tallia ja noin 1500 hevosta, joiden lantaa kuljetetaan 70 kilometrin säteeltä.
– Suuri osa on 30 kilometrin sisällä. Pienimmät ovat viiden hevosen talleja, joiden lähellä on suurempia. Yksittäistä alle kymmenen hevosen tallia ei ole voinut vielä ottaa mukaan, mutta tavoitteena on palvella niitäkin, sanoo Anssi Paalanen Fortumilta

Kiinnostuneita yhteydenottoja on tullut jopa sveitsiläisiltä talleilta. Paalanen näkee poltossa paljon hyviä puolia.
– Kun sahanpuru käytetään ensin kuivikkeena eikä suoraan polteta, materiaalien ja tuontikuivikkeen määrä pienenee.

Myös polton hyötysuhde on Järvenpäässä korkea, jopa 95 prosenttia.
– Kuivikelantaa käytetään poltossa 5–10 prosenttia, ja loppu on puuta. Lannan vesi ei haittaa, sillä tekniikka on suunniteltu kostealle polttoaineelle.

Hevosopiston laaja rakennuskanta lantalämmölle?

Suomen Hevosopisto Ypäjällä on jättänyt lupahakemuksen kuivikelannan energiakäytöstä. Ensin opiston tilojen lämmitys aiottiin toteuttaa ruotsalaisen Swebon tekniikalla, joka mahdollistaa sekä lannan kuivatuksen että seospolton. Nyt myös pyrolyysilaitteisto on otettu opistolla harkintaan. Pyrolyysissä lanta palaa hapettomassa tilassa, ja jäljelle jää hyvää maanparannusainetta, biohiiltä.
– Käymme viranomaisten kanssa keskustelua tekniikan valinnasta ja päästöistä. Meille tärkeintä on ratkaisun kustannustehokkuus. Jos pyrolyysilupaan vaaditaan kaasujen puhdistus, hyötysuhde voi laskea liian alhaiseksi, sanoo toimitusjohtaja Petri Meller.

Tällä hetkellä kaikki Hevosopiston lanta kuljetetaan Biolanille jatkokäsittelyyn. Mellerin mukaan opiston lantojen energia-arvo on vuodessa jopa 250 000 euroa.
– Maksamme lannan poisviennistä ja käytämme lämmitykseen kevyttä polttoöljyä. Maalaisjärjellä ajatellen polton ympäristörasitus on pienempi, ja toivoisin, että lupaprosessissa ei tarkasteltaisi vain sitä, mitä piipun päästä tulee, Meller sanoo.

teksti: Marjatta Sihvonen