Artikkelit Maatalous, Puutarha, Yleinen

Hyvä humala tekee oluen katkeraksi, ja viimeisen silauksen toivotaan löytyvän kotimaisesta raaka-aineesta.

Suomalainen olutteollisuus käyttää pääasiassa tuontihumalaa. Kotimaisella raaka-aineella voisi olla tilausta etenkin omintakeisia tuotteita valmistavilla pienpanimomarkkinoilla. Myös viljelijät ovat kiinnostuneet kasvattamaan humalaa, mutta ongelmana on Suomen ilmasto-olosuhteisiin sopeutuneiden humalakantojen löytyminen.

”Ulkomailta tuoduista humalista ei välttämättä saa täällä satoa, koska niiden kasvurytmi on erilainen. Ne eivät ennätä tuleentua. Kotimaiset humalakannat ovat sopeutuneet tänne.”, tutkija Merja Hartikainen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo.

Luke tutkii pitkään Suomessa kasvaneita geenivarahumalia ja valmistelee niillä käytännön kenttäkokeita yhdessä viljelijöiden kanssa.

 Luonnonvarakeskus etsii Suomen olosuhteisiin sopivia humalakantoja. (Kuva: Jouni Hakalahti)
Luonnonvarakeskus etsii Suomen olosuhteisiin sopivia humalakantoja. (Kuva: Jouni Hakalahti)

Lisäksi näitä kotimaisia humalakantoja verrataan geneettisesti ulkomaisiin lajikkeisiin ja kerättyihin kasvikantoihin.

”Olisi hyvä nähdä, ovatko pohjoismaiset humalat erityisiä tai suomalaiset humalat vielä erityisempiä”, erikoistutkija Lidija Bitz Lukesta kertoo.

Tarkoituksena on myös aktivoida viljelijöitä ja löytää verkostoja, joissa viljelijät voivat vaihtaa keskenään kokemuksia.

Oikeastaan kyse on paluusta vanhaan. Humala on ollut Suomessa vuosisatoja sitten merkittävä vientituote, ja humalistoja oli taloilla jopa lain sanelemana.

Pienellä maalla on mahdollista nousta jälleen humalanviljelijäksi, ja esimerkkiä voi etsiä Euroopasta.

”Slovenia on pieni maa, mutta se on viidenneksi suurin humalantuottaja. Matkustamme viljelijöiden kanssa elokuussa Sloveniaan tutustumaan humalanviljelyyn.”, Bitz sanoo.

Luke kaipaakin yhteydenottoja opintomatkasta kiinnostuneilta viljelijöiltä. Paikalle mennään sadonkorjuuaikaan, jolloin viljelijät voivat tutustua korjuuseen ja sadon käsittelyyn. Matkalla tavataan myös paikallisia viljelijöitä.

”Matkalle voivat lähteä esimerkiksi jo viljelyn aloittaneet tai henkilöt, joita asia kiinnostaa. Ottakaa yhteyttä, niin voimme verkostoitua ja oppia yhdessä.”, Hartikainen kannustaa.

Teksti: Johanna Leppänen

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 11.7.2016.

 

Sivun yläreunan kuva: Jouni Hakalahti

Katso myös