Artikkelit Maatalous, Ympäristö

Kotieläinten lanta on oikeassa muodossa ja oikeaan paikkaan päätyessään arvokas ravinnevaranto.

Monille lanta on kuitenkin rasite. Lannan tehokkaampi käsittely ja hyötykäyttö auttaisivat tekemään siitä tulonlähteen ja sitomaan ravinteet ympäristön sijaan satoon. Miksi lanta ei siis kierrä?

”Suomessa kotieläin- ja kasvinviljelytilat ovat keskittyneet omille alueilleen”, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoistutkija Juha Grönroos kertoo.

”Osaan maata ravinteita kertyy liikaa ja toisaalla ravinnetarvetta tilkitään ostolannoitteilla. Lanta pitäisi saada levitettyä laajemmalle, mutta lannan kuljettaminen sellaisenaan ei ole järkevää.”

paajuttu_infograafi_jukka-pasonen

 

Valtaosa lannasta päätyy sinne, minne se periaatteessa kuuluukin, eli sellaisenaan pelloille.

”Tuottajat joutuvat kuitenkin rajoittamaan lannan käyttöä ja lisäämään levitysalaa tiukentuvien säädösten ja menneiden vuosien runsaan lannoitekäytön nostamien maan fosforilukujen vuoksi”, erikoistutkija Sari Luostarinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) huomauttaa.

Grönroosin mukaan prosessoinnille on tarvetta.

”Lannan sisältämät ravinteet eivät ole suoraan kasvin kannalta oikeassa suhteessa. Haastetta lisää se, että lannan typpi haihtuu herkästi ammoniakkina ilmaan”, Grönroos toteaa.

”Vain murto-osa kaikesta Suomen kotieläinten lannasta päätyy laitoksiin”, Luostarinen kertoo.

”Tilanne on tämä, vaikka esimerkiksi biokaasusta puhutaan paljon”, hän sanoo.

Valtaosa lannasta päätyy sellaisenaan pellolle. (Kuva: Tapio Tuomela)

Tuottajia aihe kiinnostaa, ja heille sopisi paremmin kuin hyvin, että lannasta voisi prosessoimalla saada uuden tulonlähteen.

”Ongelma on tarvittavien investointien suuruus ja epävarmuus omalle tilalle sopivista keinoista”, Luostarinen toteaa.

Yksittäisen tuottajan ei tutkijoiden mukaan välttämättä kannata investoida lannan prosessointiin, vaan kehittää käsittelyä yhdessä muiden lähialueiden tuottajien kanssa.

”Käsittelyn kannattavuus riippuu suuresti lannan ominaisuuksista. Esimerkiksi sian lietteen linkousta testatessamme huomasimme, että se toimi kustannustehokkaasti vain väkevälle lannalle.”

Prosessointi ei automaattisesti ole paras ratkaisu.

”Esimerkiksi biokaasulaitosta suunniteltaessa on ratkaistava myös, miten ja missä ravinteet tehokkaimmin käytetään”, Luostarinen muistuttaa.

”Peltolevitystäkin voi tehostaa”, Grönroos sanoo.

”Jos eläin- ja kasvinviljelytilat pystyvät työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ja lannan järkevään kuljetukseen löydetään ratkaisuja”, Grönroos arvioi.

Jokainen askel lannankäsittelyketjussa − prosessoinnilla tai ilman − on mietittävä huolella. Palasten täytyy tukea toisiaan, jotta kokonaisuus on mahdollisimman toimiva ja kestävä ympäristön ja talouden kannalta.

”Tuottaja ei saa jäädä näiden kysymysten kanssa yksin. Siksi esimerkiksi Teholanta-hankkeessa olemme luomassa siipikarjantuottajille yhtenäistä ohjeistusta lannan hyödyntämiseen”, Luostarinen kertoo.

 

Teksti: Anna Toppari, Luke

Sivun yläreunan kuva:Tapio Tuomela / Luken arkisto

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 3.10.2016.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös