Artikkelit Ilmasto, Maatalous, Metsä, Ympäristö

Teksti: Minna Nurro

Suomi sitoutui viime vuoden lopulla Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä tukemaan maaperän hiilivarojen lisäämistä neljän promillen verran vuosittain. Nyt ilmastosopimus on allekirjoitettu ja keinojen kehittäminen tavoitteen saavuttamiseksi alkaa.

Kuva: Erkki Oksanen / Luken arkisto
Kuva: Erkki Oksanen / Luken arkisto

Neuvotteleva virkamies Hanna Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että niin sanottuun neljän promillen aloitteeseen kirjattu hiilimäärä vastaa ihmisen toiminnasta vuosittain aiheutuvia kasvihuonekaasu- eli khk-päästöjä.

– Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on saada päästöt ja hiilinielut tasapainoon vuosisadan loppuun mennessä. Päämääränä on pysäyttää maapallon keskilämpötilan nousu 1,5–2 asteeseen, Mattila taustoittaa.

Maaperä nostettiin Pariisissa näkyvään rooliin, sillä maassa on enemmän hiiltä kuin maanpäällisessä kasvillisuudessa tai ilmakehässä. Maaperän hiilivarantojen pienikin muutos voi vaikuttaa paljon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen.

Maat päättävät itse

Historiallisen kattavaksi luonnehditun ilmastosopimuksen allekirjoitti huhtikuussa New Yorkissa 170 maata, Suomi muiden muassa. Maat ovat siten sitoutuneet vähentämään khk-päästöjään vuodesta 2020 alkaen. Sopimus ei kuitenkaan määrittele, miten tavoitteeseen pyritään, vaan jokainen maa päättää omista toimistaan kansallisesti.

– Sopimuksen jalkauttaminen on vasta alkamassa: maat selvittävät nyt, mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii, Mattila toteaa.

Suomessa tälle työlle luovat pohjaa maatalouden ilmasto-ohjelma ja maatalouden ympäristövaikutusten tutkimusohjelma vuosille 2016–2020. Ympäristökorvausjärjestelmän avulla maatiloja kannustetaan jo nyt toimiin, jotka edistävät hiilen sitoutumista maaperään. Näitä toimia ovat esimerkiksi ympäristönhoitonurmet ja peltojen muu talviaikainen kasvipeitteisyys.

Maatalouden vaikea yhtälö

Maataloudessa khk-päästöjä muodostuu maaperän prosesseista, märehtijöiden ruoansulatuksesta ja lannankäsittelystä sekä peltojen kalkituksen seurauksena.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen maataloussektorin khk-päästöt olivat 6,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2-ekv) vuonna 2014, mikä oli noin 10 prosenttia maamme kokonaispäästöistä. Tonnit yli tuplaantuvat, jos mukaan lasketaan maataloudessa käytetyn energian ja maankäytön aiheuttamat päästöt.

Professori Kristiina Regina Lukesta kertoo, että Suomessa maatalouden suurimmat päästölähteet ovat märehtijät ja turvemaiden viljely. Märehtijöiden päästöjä voidaan vähentää jonkin verran eläinten rehustusta säätämällä, mutta Reginan mielestä se on hintavaa ja tehotonta. Turvemaiden päästöjä voidaan pienentää esimerkiksi säätösalaojituksella. Tehokkain keino olisi kuitenkin olla viljelemättä turvemaita lainkaan.

– Pinta-alan vähentäminen on kuitenkin hankalaa, sillä turvemaita raivataan lisää noin kaksi tuhatta hehtaaria vuodessa pääasiassa laajentavien karjatilojen rehu- ja lannanlevitysalaksi. Pyrkimys tilojen laajentamiseen on johtanut siihen, että eläintuotannon keskittymissä ei usein ole käytössä muuta kuin turvemaata, kun ympäristölupa vaatii lisäalaa, Regina selvittää.

Hän huomauttaa, että turvemaiden raivaus voisi vähentyä, jos käytettävissä olisi nykyistä parempia lannankäsittelytapoja. Lanta voitaisiin esimerkiksi biokaasuttaa ja separoida, jolloin sen sisältämä fosfori olisi helpompi kuljettaa kuivaosassa kauemmas sellaisille pelloille, jotka fosforia tarvitsevat.

Metsistä käydään keskustelua

Metsät sen sijaan ovat hiilinieluja. Niistä tulee kyllä päästöjä biomassan hajoamisen ja turvemaiden ojituksen seurauksena, mutta nettotulos jää nielun puolelle. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomen metsät sitoivat puiden kasvun kautta nettona 27,2 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2014.

Professori Antti Asikainen Lukesta kertoo, että metsien roolista ilmastonmuutoksessa väitellään silti maailmalla kiivaasti.

– Jotkut ovat esittäneet, että hiilinielu olisi vielä suurempi, jos metsien hyödyntäminen lopetettaisiin. Se kuitenkin tarkoittaisi, että metsätaloutta ei voisi enää harjoittaa. Lisäksi puunkäyttöä korvaavat tuotteet olisivat todennäköisesti hiilijalanjäljeltään puuta suuremmat, hän taustoittaa.

Asikainen itse edustaa näkemystä, jonka mukaan metsiä kannattaa hoitaa niin, että ne pysyvät terveinä ja tuottavat hyvälaatuista puubiomassaa, virkistyskäyttöä ja monimuotoisuutta unohtamatta. Hänen mielestään Suomen metsien ikäjakaumaa olisi siirrettävä nuoremmaksi, koska nuoret metsät sitovat kasvaessaan paljon hiiltä.

– Puun kasvava kysyntä kannustaa hoitamaan metsiä. Myös metsätalouden tuotantopaletin laajeneminen kannustaa tähän: esimerkiksi puurakentaminen lisääntyy ja puulla voidaan tulevaisuudessa korvata fossiilisia raaka-aineita, Asikainen visioi.

Haasteellinen tavoite

Maaperän hiilivarojen lisääminen on Suomen maataloudelle melko haasteellinen tavoite. Viljelykäytössä olevat turvemaat tupruttavat hiiltä ilmaan, mutta myös kivennäispeltojemme hiilivarat ovat vähentyneet tasaiseen tahtiin viime vuosikymmeninä.

Tämä johtuu siitä, että Suomen pellot ovat vielä nuoria ja metsävaiheessa maahan sitoutunut hiili hajoaa yhä. Viljelykiertojen yksipuolistuminen ja nurmien väheneminen ovat edistäneet hiilen hajoamista.

Keinoja hiilen lisäämiseksi maahan on olemassa: Esimerkiksi peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys sitoo hiiltä. Reginan mukaan tarvittaisiin myös maatalouden ulkopuolisia maanparannusaineita kuten elintarviketeollisuuden sivutuotteita, metsäteollisuuden kuituja tai kompostiainesta.

Asikainen arvioi, että metsäpuolella keskeisintä on hoitaa metsiä jatkossakin niin, että puut kasvavat ja sitovat hiiltä.

– Metsään ei kannata säilöä puuta määräänsä enempää. Jos metsää ei hoideta ja puuta poisteta, voi siitä aiheutua suuret hiilipäästöt kasvavien tuhoriskien kautta, hän toteaa.

Mitä meillä on edessämme?

Vaan miten käy suomalaisen maa- ja metsätalouden, kun ilmastonmuutos etenee?

– Sään ääri-ilmiöiden yleistymiseen on varauduttava. Tautien ja tuholaisten vuoksi satovaikutukset eivät välttämättä jää positiivisen puolelle ilmaston lämmetessä, ennakoi Regina.

– Puuston kasvulle saattaa muodostua samanlaiset olosuhteet kuin nykyisin Keski-Euroopassa. Etelä-Suomessa metsien kasvu voi taantua ja pohjoisessa vähän kiihtyä. Kuusi kärsinee ilmastonmuutoksesta, mutta mänty ja lehtipuut hyötynevät. Tuhoriskit ovat kuitenkin arvaamattomia, Asikainen pohtii.

Katso myös