Miten vaelluskalakantoja elvytetään rakennetuissa vesistöissä?

Lohikalojen alasvaellus rakennetuissa joissa

Kalojen alasvaellukseen liittyvä tutkimus on Suomessa erittäin ajankohtaista. Lohikalakantojen luonnonkierron ennallistaminen edellyttää kahteen suuntaan toimivia vaellusyhteyksiä: kalojen on päästävä vaeltamaan alavirtaan syönnösalueilleen ja takaisin ylävirtaan lisääntymisalueilleen. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan liitto / Iijoen vaelluskalakärkihanke

Lohikalat vaeltavat ylävirtaan lisääntymään

Jokien vaellusyhteyksien avaaminen etenkin isoissa rakennetuissa joissa, missä padot ohittavia kalatieratkaisuja tarvitaan useita peräkkäisiä, on haasteellista. Mahdollisuuksia jokien vaellusyhteyden avaamiseksi kaloille on useita.

 

Vaellussiian lisääntyminen perustuu nykyään istutuksiin

Useissa Suomen rannikon joissa vaellussiian lisääntyminen perustuu nykyään syksyisin tehtävään emokalapyyntiin, mädin hautomiseen hautomossa ja jokisuuhun tehtäviin istutuksiin. Istutuskierto osaltaan vahvistaa luonnonlisääntymistä myös rakennetuissa joissa, mutta voidaanko siian luonnonlisääntymistä ennallistaa jokisuussa?

Kunnostuksilla parempia elinympäristöjä lohikaloille

Viime vuosina elinympäristökunnostusten tavoitteet ovat laajentuneet taloudellisesti arvokkaiden lohikalojen elinympäristökunnostuksista huomioimaan myös virtavesien monimuotoisuuden säilyttäminen. Uusia lisähaasteita kunnostamiseen tuo muuttuva ilmasto.

Vaelluskalakantojen monimuotoisuutta ja selviytymistä parannetaan kasvatusmenetelmiä kehittämällä

Laitoksessa kasvatettujen kalanpoikasten kyky menestyä luonnonvesissä istutuksen jälkeen on heikentynyt merkittävästi. Kehitettyjen virikekasvatusmenetelmien sekä villiyttämis- ja risteyttämisohjelmien avulla parannetaan istukaskalojen elinvoimaisuutta luonnossa.

Kokonaiskestävyys huomioi vaelluskalojen elinympäristökunnostusten yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ekologiset vaikutukset

Ihmisten kokemat arvot ja taloudellinen toiminta saattavat muuttua vaelluskalojen elinympäristöjen muuttuessa. Vaelluskalakantojen ennallistaminen vaatii resursseja ja parhaimmillaan myös luo uusia mahdollisuuksia.