Artikkelit Ilmasto, Maatalous, Metsä, Riista, Ruoka, Talous, Ympäristö

Vuodet lämpenevät, myrskyt kaatavat metsiä, talvitulvat huuhtovat peltoja. Ilmastonmuutos vaikuttaa luonnonvara-alaan jo nyt, ja tulevaisuudessa muutosten vauhti todennäköisesti kiihtyy. Luonnonvarakeskuksen Sopeutumisen tila 2017 -raportti listaa ensimmäisen kattavan keinovalikoiman, jolla luonnonvara-ala voi sopeutua ilmastonmuutokseen. Jos toimet ajoitetaan oikein, Suomi voi hyötyä muuttuvasta ilmastosta.

Raportti painottaa, että osa muutoksista on väistämättömiä, ja niihin on taloudellisesti kannattavinta sopeutua ennakkoon. Kuva: Tuomas Heinonen/Rodeo.fi

Maa- ja metsätalousministeriön tilaama Sopeutumisen tila 2017 -raportti analysoi maa-, metsä-, kala-, riista-, ja porotalousalan ilmastoriskit ja listaa kunkin alan sopeuttamistoimet.
– Tutkimusta on tehty Suomessa paljon. Nyt oli tarve koota yhteen viimeaikainen tutkimus ja tarkastella kaikkien luonnonvara-alojen riskejä ja haavoittuvuutta yhtenäisellä analyysillä, kertoo raportin kirjoittamista johtanut tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio Lukesta.

Metsien kasvun ennakoidaan kiihtyvän lämpenevässä ilmastossa, ja metsätalouden sopeutumistoimet ovat raportissa avainasemassa. Kuva: Pertti Harstela/Vastavalo

Suomi on yksi niitä harvoja maita, joiden luonnonvaratalous voi hyötyä ilmastonmuutoksesta. Suurimpia voittoja voidaan saada nopeutuvasta metsienkasvusta, mutta myös riskit ovat suuria vauhdilla muuttuvassa pohjoisessa ilmastossa. Siksi sopeutumistoimien oikea ajoittaminen on tutkijoiden mukaan avainasemassa.

Muutosta on tarkasteltava monesta näkökulmasta.
– Nyt istutettavan puun pitää selvitä taimena nykyilmastossa ja täysikasvuisena muuttuneessa ilmastossa. Kysymykset ja toimenpiteiden valinta eivät siis ole yksinkertaisia, kuvailee raporttia työstänyt Luken tutkija Jaana Sorvali.

Alalla reagoidaan jo

Raportissa analysoidaan tutkimustiedon ohella luonnonvara-alan sidosryhmien, yrittäjien, neuvojien, virkamiesten ja järjestöjen valmiuksia. Sopeutumista jo vuodesta 2013 lähtien seuranneen Jaana Sorvalin mukaan alalla ollaan valmiita toimimaan.
– Vaikutelmani on, että jos sopeutumisen tarpeesta esitetään vahva näyttö, totta kai alalla toimitaan, kun on elinkeinosta kyse. Moni vastaajani kertoi ensin, että ei ole sopeutunut mitenkään. Pitempään keskusteltaessa tuli kuitenkin esiin, että paljonkin asioita on jo tehty, Sorvali kertoo.

Sorvalin mukaan tutkijoiden ja alalla työskentelevien sidosryhmien näkemykset sopeutumistarpeista eivät eronneet toisistaan. Painotuseroja kuitenkin on.
– Jos vaikutuksia ei juuri nyt näy, kuten esimerkiksi riistapuolella, voi olla hankala nähdä toiminnan tarpeitakaan. Kalastajat ovat kuitenkin seuranneet jo vuosia, miten lajisto muuttuu. Samoin poronhoitajat ovat nähneet arktisen kasvillisuuden muutoksen.

Porojen kunto, terveys ja tuottavuus voivat pudota äkillisten tai vähittäin etenevien sää- ja lumiolosuhteiden muutosten, laidun- ja luonnonolosuhteiden vaikeutumisen sekä tautien ja loisten esiintymisten seurauksena. Kuva: Jouko Kumpula, Luke

Tutkitun tiedon tarve suuri

Sorvali painottaa, että sopeutuminen ei ole vain alalla työskentelevien yritysten asia, vaan siihen tarvitaan aktiivista tiedonlevitystä, normiohjausta ja taloudellisten realiteettien huomioon ottamista, jotta myös maanviljelijät, metsänomistajat, vapaa-ajan kalastajat ja metsästäjät tekevät osansa.
– Investoinneilla on rajansa. Esimerkiksi moni kalastaja on jo uransa loppupäässä, joten myrskyn kestävän välineistön hankkimiseen on vähän halukkuutta.

Tutkitun tiedon tarve ja sen soveltaminen käytäntöön nousi vahvasti esille.
– Pääviesti vastaajiltani on se, että kyllähän me tehtäisiin kun tiedettäisiin, mitä pitää tehdä. Tutkijoilla ja poliittisella ohjauksella on suuri vastuu tiedon levittämisestä, Sorvali toteaa.

Hyvä hetki toimia

Peltonen-Sainion mukaan sopeutuminen on jäänyt ilmastonmuutoksen hillinnän varjoon. Molemmat ovat jatkossa tärkeitä.
– Mahdollisuus sopeutumiseen voidaan menettää, jos ei toimita ajoissa. Sopeutuminen on myös jatkuvaa reagointia eikä tule koskaan valmiiksi, Sorvali kuvailee.

Peltonen-Sainion mukaan sopeutumistoimiin lähdetään aina tapauskohtaisesti. Suomessa ei olla myöhässä vaikka suuriakin riskejä on näkyvissä etenkin metsätaloudessa.
– Nyt on hyvä hetki toimia. Voidaan lähteä siitä, että ainakaan maataloudessa ei olla myöhässä, eikä muutos tule huomattavan kalliiksi. Toimenpiteitä voidaan ja on syytä yhä priorisoida.

Peltonen-Sainio painottaa, että ennakointi on yhteiskunnalle edullisempi vaihtoehto kuin vahinkojen korjaaminen. Tästä on runsaasti esimerkkejä ulkomailta. Suomen maataloudessa ei ole vielä koettu laajoja katoja kuten Venäjällä ja muualla Euroopassa, jossa peruna- ja vehnäsatoja on menetetty ääri-ilmiöille.
– Meillä riski todella mittaville metsätuhoille ja kansantaloudellisille menetyksille on iso. Nyt esimerkiksi tautien ja tuholaisten leviämistä voidaan vielä estää, Peltonen-Sainio sanoo.

Maataloudessa riskit kasaantuvat viljelijälle

Tulevaisuuden maanviljelijä tarvitsee kovaa ammattitaitoa, taloudellisia puskureita ja keinoja tuotantokyvyn ylläpitoon ja kasvattamiseen. Kuva: Petri Volanen / Vastavalo

Tulevaisuuden maanviljelijät ovat Peltonen-Sainion mukaan hyvin ammattitaitoisia, ja heillä on myös vahvat taloudelliset puskurit, todennäköisesti palkkatyö tilan ulkopuolella. Ketteryyttäkin löytyy.
– Pitkäaikaisaineistoista nähdään, että viljelijät kokeilevat esimerkiksi myöhäisiä viljalajikkeita ja epäonnistuessa palataan nopeasti takaisin aikaisiin lajikkeisiin tai lajeihin. Viljelyssä on siis riskit tiedostavaa hakeutumista tuottavampaan suuntaan, systemaattisia palautusliikkeitä ja kokeilua, Peltonen-Sainio toteaa.

Viljelijän ja metsänomistajan kumppaneiksi tarvitaan vakuutusyhtiöitä ja kasvinjalostajia. Peltonen-Sainio muistuttaa, että valtion katokorvaus lopetettiin vuoden 2016 alussa, mutta nyt sään ääri-ilmiöt tuovat aiempaakin suurempia riskejä alalle. Vakuutusyhtiöiltä tarvitaan kattavaa ja kilpailukykyistä tarjontaa varautumiseen. Myös kasvijalostajilla on tärkeä rooli.
– Perinteisten lajien entistä ilmastokestävämpien lajikkeiden rinnalle tarvitaan myös uusien viljelykasvien jalostusta, Peltonen-Sainio huomauttaa.

Kuluttajakin huomaa muutoksen

– Suomi muuttuu. Ilmastonmuutos tuo uudet perusasetelmat luonnonvara-aloille, joten kuluttajatkin näkevät muutoksen – jos tunnistavat, että muutos liittyy ilmastoon, Peltonen-Sainio toteaa.

Jatkossa suomalainen kuluttaja saa esimerkiksi kotimaista kasvivalkuaista tai kotimaisella valkuaisrehulla kasvatettua lihaa lautaselleen, kun soijariippuvuutta vähennetään. Nähtäväksi myös jää, kelpuuttaako kuluttaja lämpimissä vesissä viihtyviä särkikaloja nykyistä enemmän ruokavalioonsa.

– Tällaisia muutokset todennäköisesti ovat. Ei mitään hurjan dramaattista vaan hallittua. Raportista löytyy tietoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita luonnonvarojen toimialoista haluavat tietää, missä mennään.  Peltonen-Sainio sanoo.

Teksti: Marjatta Sihvonen

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös