Artikkelit Ilmasto, Maatalous

Genomieditointi voi auttaa etsimään ratkaisuja globaaliin ruokakriisiin ja valmistautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. EU:n tuomioistuimen päätös kuitenkin saattaa aiheuttaa sen, että innovaatiot karkaavat kauas eurooppalaisten tuottajien käsistä.

Vastaus globaalin ruoantuotannon ongelmiin vai vaarallista luonnonjärjestykseen puuttumista? Mielipide genomieditoinnista voi vaihdella toteutuneesta unelmasta scifi-painajaiseen – riippuen siitä, keneltä kysytään.

Genomieditointi tarkoittaa genomin osien lisäämistä, poistamista tai muokkaamista. Toisin kuin geeninsiirtomenetelmillä, editoitaessa dna:han ei lisätä mitään vierasta, vaan genomiin tehtävät muutokset voisivat tapahtua myös luonnollisissa olosuhteissa. Lisäksi genomieditointi on hyvin täsmällistä, koska se kohdistuu määritettyyn kohtaan perimässä. Geeninsiirrossa siirrettävä geeni asettuu yleensä sattumanvaraiseen paikkaan, mikä voi vaikuttaa sen ja sen naapureiden toimintaan.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Alan Schulman pitää genomieditointia keinona taistella ilmastonmuutoksen aiheuttaman globaalin ruokakriisin uhkaa vastaan. Ilmastonmuutos sekä kiihdyttää tautien leviämistä että muuttaa kasvuympäristöjä ennakoimattomasti. Siksi kasvinjalostajat tarvitsevat kasveiltaan ominaisuuksia, jotka eivät ole niissä nyt yleisiä mutta voivat auttaa vähentämään satokatojen riskiä.

Geenieditoinnissa DNA:han ei lisätä vierasta geeniainesta. Kuva: Sanna Karmakka. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Genomieditointia hyödyntämällä on mahdollista esimerkiksi parantaa viljelyskasvien ravintoarvoja, vähentää niiden allergeenejä tai muokata kasvia tietynlaiseen kasvuympäristöön sopivaksi.

”Genomieditoinnin avulla voidaan muokata tiettyä geeniä, joka reagoi kuivuuteen tai virukseen, ja tehdä kasvista vastustuskykyinen stressinaiheuttajalle”, Schulman selittää. ”Tämä ei ainoastaan suojele satojamme vaan myös antaa meille biologisen ratkaisun, jolloin torjunta-aineiden tarve vähenee.”

Schulmanin mukaan geeninsiirron ja editoinnin eroa voi havainnollistaa esimerkiksi tavoilla vaihtaa kukan väriä. Jotta kukka saataisiin täysin uuden väriseksi, geenimuuntelulla voitaisiin lisätä geeniin entsyymi toisesta lajista. Editoinnissa sen sijaan muovataan geeniä, joka määrittelee kukan värin tavalla, joka olisi mahdollinen myös luonnossa.

Pehmeistä tomaateista lehmien tulehduksiin

Tekniikkaa voi hyödyntää myös ilmastonmuutosta pienemmissä ongelmissa. Schulman kertoo, että jos tunnetaan hedelmän pehmenemistä kontrolloiva geeni, sitä voidaan helposti ja nopeasti editoida. Näin hedelmä pysyy tuoreena entistä kauemmin ja ruokajäte vähenee.

Genomieditoinnilla pystytään myös parantamaan eläinten hyvinvointia ja vastustuskykyä. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Johanna Vilkki huomauttaa, että solulinjojen genomieditoinnilla on mahdollista selvittää, miten tietyt geenit vaikuttavat esimerkiksi lehmien vastustuskykyyn tulehduksia vastaan. Tiedon hyödyntäminen eri tavoin jalostuksessa lisää lopulta koko populaation vastustuskykyä.

”Genomieditoinnilla tehtäviä muutoksia voisi löytyä ja löytyykin luonnossa, mutta niiden hyödyntäminen jalostuksessa, erityisesti eläimillä, olisi hyvin hidasta”, Vilkki sanoo. ”Editoinnin avulla uusi ominaisuus voidaan tuoda suoraan jo muilta ominaisuuksiltaan hyväksi jalostettuun lajikkeeseen tai rotuun sekoittamatta muita ominaisuuksia, kuten tapahtuu, jos ominaisuus tuodaan risteyttämällä kaukaisesta sukulaisesta.”

Villistä tomaattilajikkeesta voidaan tuottaa uusi, viljelykelpoinen lajike, jolla on myös villitomaatin hyvät ominaisuudet. Kuva: Sanna Karmakka. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Schulman arvioi, ettei suuri yleisö täysin ymmärrä tekniikan periaatetta, koska dna nähdään usein muuttumattomana.

”Kun ihmiset sanovat jonkin ’olevan geeneissä’, sitä pidetään pysyvänä ominaisuutena. Dna kuitenkin muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, ja genomieditoinnissa syntyvät muutokset ovat yleisiä ja tavanomaisia myös luonnossa.”

Dynamiittia koukkujen ja vieheiden sijaan

Genomieditoinnin kehitystä Euroopassa hidastaa Euroopan unionin tuomioistuimen heinäkuinen päätös. Tuomioistuimen mukaan genomieditoituja organismeja säännellään samalla tavalla kuin muuntogeenisiä organismeja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että genomieditointia käyttävien yritysten on käytävä läpi samat riskiarviot ja lupaprosessit kuin geenimuuntelussa.

Schulman ja Vilkki sekä päätöstä vastustavan positiopaperin allekirjoittaneet yli 75 eurooppalaista tutkimuslaitosta sanovat, että editoinnin ja geeninsiirtomenetelmien rinnastaminen on yksinkertaisesti väärin. Geeninsiirtojen maine on huono, koska sitä pidetään luonnonvastaisena. Kumpikin professori kuitenkin vakuuttaa, että koska editointi on sekä tarkempaa että mahdotonta erottaa luonnon omista prosesseista, sitä ei ole syytä luokitella samaan kategoriaan.

Schulman vertaa tuomioistuimen päätöstä siihen, että kalastaminen sallittaisiin dynamiitilla, mutta koukkujen ja vieheiden käyttö kiellettäisiin.

”Vanhoissa mutageneesimenetelmissä, joita EU ei sääntele, monia geenejä muutetaan sattumanvaraisesti yhden muokkaamiseksi”, hän selittää. ”Se on sama kuin heittäisi veteen räjähteen, vaikka haluaisi saada kiinni vain yhden tietyn kalan. Sen sijaan editointi on kuin kalastamista koukulla ja vieheellä, joka on tarkoitettu juuri halutulle kalalle.”

Schulman ja Vilkki huomauttavat, että tuomioistuimen päätöksen vaatimat prosessit ovat niin kalliita, ettei pienillä yrityksillä ole niihin varaa. Näin ollen Monsanton kaltaisilla valtavilla korporaatioilla on monopoli menetelmän kehittämisessä. Koska genomieditointia ei voi jäljittää, asiantuntijoiden mukaan EU:n olisi käytännössä kiellettävä tuonti editoinnin sallivista maista varmistaakseen, ettei markkinoille tule genomieditoituja tuotteita.

Sekä Schulman että Vilkki toivovat EU:n tuomioistuimen arvioivan päätöstään uudelleen ja luovan uuden, tieteeseen perustuvan säännöstön.

Teksti: Anne Salomäki

Katso myös