Villisian kannanseuranta - kuvaus

Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa villisikakannan kokoa, kehitystä ja levittäytymistä. Villisika on tulokaslaji, jolla on jo vakiintunut lisääntyvä kanta Suomessa.

Nykyisen villisikakantamme perustajat ovat vaeltaneet pääosin Venäjältä, josta kanta edelleen täydentyy. Lisäksi sikoja on karannut sekä Venäjän että Suomen villisikatarhoista. Aikaisemmin villisian levittäytymistä pidätteli routainen maa ja paksut hanget, mutta talvien lämpeneminen on mahdollistanut kannan vakiintumisen myös pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle Suomeen. Villisika on myös erittäin tehokas lisääntyjä ja pärjäämistä edesauttaa myös lisäruokinta.

Villisika on arvostettu riistaeläin, mutta kannan kasvun myötä myös huoli sen aiheuttamista haitoista on kasvanut. Suurimpia uhkakuvia muodostavat sian mukana mahdollisesti leviävät eläintaudit, erityisesti afrikkalainen sikarutto (ASF), joka on sikaeläimiin tarttuva tappava verenvuotokuume. Tautiin ei ole rokotetta eikä hoitokeinoa. Suomeen levitessään sikarutto aiheuttaisi mittavia taloudellisia seuraamuksia sikataloudelle.

Luotettava kanta-arvio luo pohjan villisikakannan hoidolle ja hallinnalle. Tietoa kannan koosta ja levinneisyydestä tarvitaan erityisesti villisian aiheuttamien vahinkojen sekä eläintautiriskien arviointiin, joista tällä hetkellä ASF on merkittävin. Villisian levinneisyys ja runsaustiedosta hyötyvät luonnollisesti myös metsästäjät, riista-alan toimijat, tutkimuslaitokset sekä kaikki ne, joita ajankohtainen villisikatieto kiinnostaa.

Luke on vuodesta 2017 lähtien kehittänyt villisian tilastotieteellispohjaista kannanarviointia. Kannanarvioinnissa hyödynnetään useita eri tietolähteitä, joita ovat metsästäjien antamat esiintyvyysarviot, havainnot sekä saaliit ja liikennevahinkotilastot yhdistettynä kirjallisuustietoon villisikakannan tuottavuudesta ja kuolleisuudesta. Lähestymistavaltaan nykyinen villisian kanta-arviomalli vastaa pitkälti Suomen hirvikannan arviointimenetelmää.