Maaseutualueiden köyhyys

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi määrittyy henkilö, joka kuuluu pienituloiseen kotitalouteen tai kotitalouteen, jonka työpanos on vuoden aikana vähäinen tai kotitalous kärsii vakavaa aineellista puutetta. Vähintään yhdellä kolmesta mittarista huono-osaiseksi määrittyvä henkilö katsotaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi.

Suomessa köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien osuus on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana 14 ja 18 prosentin välillä koko maan keskiarvolukujen mukaan. Vuonna 2019 osuus oli 15,9 ja 14,3 prosenttia vuonna 2020. Kaupunkien läheisellä maaseudulla köyhyysaste on alhaisin, jossa se oli noin 10,4 prosenttia, ja kaupungeissa noin 14 prosenttia vuoden 2020 tietojen mukaan. Köyhyysaste on korkein harvaanasutulla maaseudulla, jossa se oli noin 17,4 prosenttia.

Eurooppa 2020 -strategian mukaan EU:n köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien määrän pitäisi vähentyä vuoden 2008 tasolta 120 miljoonasta 100 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Talouskriisi on heikentänyt tämän tavoitteen toteutumismahdollisuutta. Suomessa toimeentulo-ongelmat ovat muuhun Eurooppaan verrattuna harvinaisia. Talouskriisin aikakaan ei selvästi näy Suomen köyhyysasteessa. Muutamissa EU-maissa köyhyysaste on jopa noin 50 prosenttia.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskiä mittaava niin sanottu AROPE-indikaattori (At Risk of Poverty or Social Exclusion) on osa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden seurantaa. Henkilö on köyhyys- tai syrjäytymisriskin alainen, jos kotitaloudessa ainakin yksi seuraavista ominaisuuksista toteutuu: pienituloisuus, vajaatyöllisyys tai vakava materiaalinen puute.

Pienituloisia ovat henkilöt, jotka asuvat kotitaloudessa, jonka tulot kulutusyksikköä kohti ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Vajaatyöllisiä henkilöitä ovat kaikki ne alle 60-vuotiaat, joiden kotitalouden työpanos on tutkimusvuoden aikana alle 20 prosenttia kotitalouden mahdollisesta työpanoksesta. Mahdollinen työpanos tarkoittaa kotitalouden 18–59-vuotiaiden henkilöiden (poislukien 18–24-vuotiaat epäitsenäiset nuoret) yhteenlaskettuja teoreettisia työkuukausia vuodessa.

Vakavaa aineellista puutetta kokeviksi katsotaan ne henkilöt, joiden kotitaloudessa koetaan puutetta vähintään neljällä mittarilla yhdeksästä. Mittarit ovat maksuvaikeuksien kokeminen, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista tai taloudella ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa kodin ulkopuolella tai pitää kotiaan riittävän lämpimänä.

Tiedot pohjautuvat otospohjaiseen EU:n Tulo- ja elinolotutkimukseen (EU statistics on income and living conditions, EU-SILC). Köyhyysaste lasketaan Tilastokeskuksessa.

Indikaattorin avulla voidaan tehdä arvioita CAP-suunnitelman toimenpiteiden vaikutuksesta maaseutualueiden työllisyyteen, elinvoimaisuuteen ja palveluiden saatavuuden kehittymiseen suhteessa yhteiskunnan kokonaiskehitykseen.

Indikaattori on yhteinen CAP-suunnitelman vaikuttavuusindikaattori I.27 Asetus (EU) 2021/2115 liite 1. Sitä käytetään kaikissa jäsenmaissa.

Indikaattoritietojen seuraava päivitys on keväällä 2024.