Artikkelit Metsä

Teksti: Maria Latokartano

Yhä useampi toimija haluaa hyötyä Lapin metsistä. Mutta onko pohjoisen luonto kuin Sampo, josta jokainen voi ammentaa yllin kyllin?

Pohjoissuomalaisen maanomistajan on todennäköisesti kolmen vuoden kuluttua aiempaa helpompi arvioida, miten hän voi kustannustehokkaasti maksimoida metsänsä puuntuotannon, marjasadon tai vaikkapa luontoarvot.

Arvioinnin mahdollistaa metsämittari, jota parhaillaan suunnitellaan Luonnonvarakeskuksen Metsät moneen käyttöön -tutkimusohjelman parissa.

Professori Anne Tolvasen mukaan kyseessä on internetsovellus, joka ilmaisee graafisesti, miten suunniteltu metsänkäsittelytoimenpide vaikuttaa metsän muihin muuttujiin.

Metsämittarin kaltaista työkalua ei aiemmin ole ollut metsänomistajan käytössä. Mittarille on tarvetta, sillä metsiä käytetään nykyään monipuolisemmin kuin ennen.

Metsästrategiassa kovia tavoitteita

Yksi Suomen kansallisen metsästrategian tavoitteista on lisätä metsänhakkuita 65 miljoonasta kuutiometristä 80 miljoonaan kuutiometriin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan olisi turvattava metsäluonnon monimuotoisuus sekä metsien käytön ekologinen ja sosiaalinen kestävyys.

– Tavoitteet ovat kovia, enkä itse ihan usko, että niitä kaikkia on resurssitalouden kannalta mahdollista saavuttaa yhtä aikaa, Tolvanen sanoo.

Metsät moneen käyttöön -tutkimusohjelma kerää tietoa siitä, miten eri käyttötavat joko tukevat toisiaan tai ovat ristiriidassa keskenään sekä selvittää, mitä seuraa, jos jotakin tiettyä käyttötapaa painotetaan.

1016-18bA9083-vastavalo-63819_tapio_sirkka_netti
kuva: Tapio Sirkka/Vastavalo.fi

Aineettomien hyötyjen arvostus nousee

Lapin metsiä käytetään yhä enemmän virkistäytymiseen. Professori Liisa Tyrväisen mukaan luontomatkailussa tavoitellaan lähivuosina voimakasta kasvua.

Metsien tuottamat aineettomat hyödyt, kuten terveys ja hyvinvointi, kiinnostavat yhä useampia. Terveyshyötyjä tuotteistetaan parhaillaan matkailussa.

Koeluontoisesti metsää käytetään myös mielenterveys- ja diabetespotilaiden kuntoutuksessa.

– Tämän tyyppisessä toiminnassa vetovoimainen metsäympäristö on tärkeä.

 Monikäyttö paras tie tulevaisuudessakin

Tilanteet, joissa yhden ja saman metsän käyttö pyritään sovittamaan matkailun, porotalouden, metsätalouden ja virkistyskäytön tarpeita vastaavaksi, ovat Metsähallituksen aluejohtaja Kirsi-Marja Korhoselle arkipäivää.

Korhosen mukaan Metsähallitus tiedottaa ahkerasti suunnittelemistaan hakkuista ja maanmuokkauksista, ja on myös tarpeen vaatiessa valmis muuttamaan suunnitelmiaan. Tällä reseptillä yhteistyö on toiminut.

Korhonen uskoo, että metsien monikäyttö, jossa painotusta muutetaan tarpeen mukaan, on tulevaisuudessakin paras tie.

– Lapissa elanto on aina saatu monesta lähteestä. Jos metsien käyttöä aletaan eriyttää, kaikki häviävät.

Tulevaisuuden Lappi on vihreä ja verkostoitunut

Vuonna 2030 Sodankylä tuottaa puuta, vettä, biomassaa ja aurinkoa hyväksikäyttämällä energiaa paitsi itselleen myös muulle Suomelle. Ruoka ja rakentamiseen tarvittavat materiaalit saadaan pääosin oman kunnan alueelta. Marjoja ja muita keruutuotteita jalostetaan aktiivisesti, ja niistä 90 prosenttia viedään ulkomaille, pääosin Aasiaan. Näin uskoo Sodankylän kunnan kehittämisjohtaja Jukka Lokka.</p> <p>Eikä muutos välttämättä jää Sodankylään, sillä Lapin maakunnassa elää vahva halu kehittää paikallista toimintaa.</p> <p>Lapin maakuntajohtaja Mika Riipin mukaan koko Lapin alueella kehitetään nyt voimakkaasti pieniin, paikallisiin ja keskenään verkottuneisiin toimijoihin nojaavaa elinkeinomallia.

– Nykyinen yhteiskuntamme on rakennettu keskitetysti, joten kyseessä on iso ajattelutavan muutos, Riipi sanoo.</p> <p>Luonnonvarakeskus ja Pro Agria Lappi selvittävät parhaillaan käynnissä olevassa Sodankylä II -hankkeessa, millaisilla askelilla suunnitelmat viedään käytäntöön. Ideat testataan pilottikylien agrokeskuksissa, jotka toimivat tuotannon, jalostuksen, energiantuotannon ja markkinoiden kohtaamispaikkoina. Hanke on käynnissä Sodankylässä, Posiolla, Sallassa ja Savukoskella.</p> <p>Vihreän talouden päämääränä on suljettu kierto, jossa yhdessä kohti syntyvä jäte käytetään toisaalla raaka-aineeksi.

Katso myös