Artikkelit Maatalous, Ruoka, Talous

Suomen elintarvikevienti ei ole vielä toipunut Venäjän tuontikiellosta, mutta toivoa noususta on.

”Suomen elintarvikevienti on jämähtänyt 1,5 miljardiin. Vaje on laajeneva, ja trendin kääntäminen ei ole yksinkertaista”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Csaba Jansik kertoo.

Jansik tutkii Suomen elintarvikeketjun kilpailukykyä muun muassa vertailemalla sitä lähimaiden – Saksan, Ruotsin, Tanskan, Baltian maiden ja Puolan – tilanteeseen.

Hänen mukaansa Suomen hallitus on tiedostanut pysähtyneen tilanteen, ja suosituksia viennin edistämiseksi on nostettu valmisteilla olevaan ruokapoliittiseen selontekoon.

Jansikin mielestä tarvitaan ketteriä käänteitä ja pitkäjänteistä kehittämistä, jotta Suomen elintarvikevienti saadaan liitoon. Vientivalteiksi tutkija nostaisi innovaatioihin perustuvat lisäarvotuotteet.

Possut sikalassa
Euroopassa kilpaillaan lihatuotteiden hinnalla, ja vaikutukset ulottuvat pohjoiseen Suomeenkin. Venäjän tuontikielto ja Aasian kysynnän hiipuminen ovat painaneet meijeri- ja lihatuotteiden hintoja alas. (Kuva: Olli Häkämies / Luken arkisto)

Elintarvikemarkkinat ovat EU:n alueella useiden vaikeuksien edessä.

Venäjän tuontikielto ja Aasian kysynnän hiipuminen ovat ajaneet kotieläintuotannon markkinakriisiin, minkä johdosta meijeri- ja lihatuotteiden hinnat ovat painuneet alas.

Myös Suomessa esimerkiksi sianlihan tuontipaine on suuri, ja hinnoilla kilpaillaan.

Suurilla lihantuottajamailla, kuten Saksalla ja Tanskalla on maantieteelliseen sijaintiin, tuottavuuteen tai halpaan työvoimaan liittyviä kilpailukykyetuja, jotka mahdollistavat suurten volyymien tuottamisen.

”Suomi on muille EU-maille kohdemaa, vaikka omaa tuotantoa on”, Jansik sanoo.

”Liian suuri osa Suomen elintarvikeviennistä on ollut yhden kortin varassa.”

”Liian suuri osa Suomen elintarvikeviennistä on ollut yhden kortin varassa.”

Vuonna 2013 viennistä peräti 28 prosenttia kohdistui Venäjälle. Kun idänportti sulkeutui, elintarvikevienti tyrehtyi.

”Tutkimuksen verrokkimaissa vienti on jakaantunut tasaisemmin, eikä yhden kohdemaan putoaminen pois ole hetkauttanut”, Jansik selvittää.

Suomen tilanne johtuu osin historiasta, sillä EU-jäsenyyteen asti Suomi oli elintarvikemarkkinoiltaan käytännössä suljettu maa. It-sektorin kultavuosina elintarvikeviennin avaamista ei ehkä nähty tarpeellisena.

Elintarvikeviennin kehittäminen on Jansikin mukaan samanlaista kuin Suomen kilpailukyvyn kehittäminen. Töitä on tehtävä koko ketjun matkalla.

”Myyntiosaaminen ja investoinnit vaativat satsauksia. Tarvitsemme laajaa elintarvikevientiosaamista, jotta tarvittaessa voimme tehokkaasti kääntyä markkinasta toiseen.”

Tuotekehitystä Suomessa on, ja sen tulosten varaan vientiä voidaan rakentaa, mutta hienot tuotteet eivät saa jäädä pyörimään kotimaanmarkkinoille. Suomen mahdollisuus on lisäarvotuotteissa.

”Meillä on jo olemassa laktoosittomat ja gluteenittomat tuotteet ja luomutuotantoa. Hyvälaatuisesta kaurasta on kehitetty paljon innovaatioita, ja kauran tuotantoa olisi varaa lisätäkin”, Jansik luettelee.

Vientiohjelmat ja suositukset eivät välttämättä johda nopeisiin muutoksiin.

”Vaatii sitkeyttä ja sinnikkyyttä, jotta voi tuloksia näkyä. Hitaampikin, mutta hyvin ylöspäin menevä vientikäyrä tyydyttäisi.”

 

Teksti: Johanna Leppänen, Luke

Sivun yläreunan kuva: Yrjö Tuunanen / Luken arkisto

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 28.11.2016.

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Katso myös