Artikkelit Yleinen

Vapaaehtoisten DNA-näytekerääjien lisäksi myös Luonnonvarakeskuksen (Luke) kenttähenkilöstö osallistuu susien DNA-näytteiden keräämiseen. Vapaaehtoisten keräyskausi loppui helmikuun lopussa, ja lukelaiset lopettivat keräämisen maaliskuun puolessa välissä.

Tutkimusmestari Leo Korhonen valmistautuu ulostenäytteen pussittamiseen.

Tässä Luken tutkimusmestari Leo Korhosen tunnelmia kuluneelta talvelta. Korhosen pääasiallisin työ talvikaudella on liikkua susien jäljillä ja kerätä ulostetta ja virtsaa DNA-seurantaa varten. Työ tuntuu koukuttavan.

– Päivät sujuvat sukkelaan, kun maastoon lähtee. Lumipeite helpottaa ulosteiden löytämistä. Talvinen, tasainen pakkaskeli on jälkien ja ulosteiden löytämiseen ihanteellisin. Sen sijaan lumisateella paksuun, vastasataneeseen höttölumeen lämmin uloste tyypillisesti uppoaa ja satavan lumen alle häviää, Leo Korhonen kertoo.

Umpimähkään jäljille ei yleensä lähdetä. Näytteenkerääjät seuraavat Tassu-järjestelmään kirjattuja havaintoja päivittäin, ja saavat joskus vinkkejä susien jäljistä myös tutuilta luonnossa liikkujilta. Korhosen mukaan liikkeelle lähdetään kuitenkin joskus myös ilman vihjeitä, sellaisille alueille, joilla susien tiedetään liikkuvan.

Kun jäljille päästään, niitä seurataan tulosuuntaan, jotta yksilöt eivät häiriintyisi. Parhaiten ulostetta voi bongata susien ruokailupaikkojen, kuten hirvenraatojen läheisyydestä.

Näytettä käsitellään huolella ketjun jokaisessa vaiheessa

Löytäessään ulostetta tai virtsaa Korhonen kaivaa ensimmäisenä esiin GPS-laitteen. Löydös merkitään oheistietoineen karttaohjelmaan, josta tiedot siirretään myöhemmin taulukkomuotoon. Tämä jälkeen näyte otetaan talteen muovipussiin.

Näytteiden kylmäketju maaston pussituksesta Turun yliopistoon analysoitavaksi on tärkeää, jotta  DNA:n määrittäminen näytteestä onnistuu.

– Näyte pyritään säilyttämään jäisenä koko ketjun ajan. Näytteet analysoidaan Turun yliopiston evoluutiobiologian laitoksella, jonne näytteet toimitetaan isompina erinä pari kolme kertaa talven aikana, Korhonen kertoo.

Susitutkimusta on jo vuosia arvosteltu, eivätkä yksittäiset työntekijätkään ole kritiikiltä säästyneet. Korhonen pitää työstään ja arvostaa sitä.

– Olen vakuuttunut siitä, että DNA-määritykset auttavat osaltaan selvittämään luotettavasti susikannan koon. Meitä lukelaisia näytteiden kerääjiä on vain kourallinen, onneksi vapaaehtoisten kerääjien määrä on kasvussa – ilman heitä urakka olisi kohtuuttoman suuri, Korhonen toteaa. Hän itse keräsi talven aikana yli 100 näytettä.

DNA-seurantaa kehitetään SusiLIFE-hankkeessa, jota toteuttavat Luken lisäksi Suomen riistakeskus, Metsähallitus, Itä-Suomen poliisilaitos ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri. Kuluvana 2020–2021 talvena DNA-näytekeräys on laajentunut kaikille susien lauma- ja parireviireille.

Tämän jutun ilmestyessä Leo Korhonen on siirtynyt toiseen mieluisaan puuhaan, metsäpeuraseurantaan.

Teksti Merja Lindroos, Luke

Yläreunan kuva: Riikka Hurri