Artikkelit Monimuotoisuus, Riista, Ympäristö

Geneettisiä menetelmiä hyödynnetään yhä enemmän Luonnonvarakeskuksen (Luken) riistantutkimuksessa. DNA kertoo eläimistä täsmällistä tietoa, jota voidaan käyttää apuna esimerkiksi kannanarvioinnissa.

Geneettisillä menetelmillä tarkoitetaan analyysejä, joilla selvitetään eliöiden perimää. Kunkin yksilön perimä on koodattu DNA:han, jota on eliön jokaisessa solussa. Siten jo yksi solu voi kertoa eliöstä hyvin tarkkaa tietoa.

DNA-analyysien avulla on esimerkiksi tarkennettu susien kannanarviointia tunnistamalla yksilöitä ja selvitetty ilvesten alkuperää. DNA-analyysiä voidaan käyttää riistantutkimuksessa myös lajintunnistuksessa, vieraslajien seurannassa ja perinnöllisen monimuotoisuuden kartoittamisessa.

Geneettisten menetelmien etuna on, että tutkittavaa eläintä ei aina tarvitse häiritä tai vahingoittaa, sillä tarvittava DNA voidaan saada ympäristönäytteenä.

– Ympäristö-DNA:n lähde voi olla esimerkiksi eläimen jätökset, vesi, vesistön pohjasedimentti, maaperä tai syönnös, joka on ollut kosketuksissa eläimen suuhun, listaa Luken erikoistutkija Terhi Iso-Touru.

Hän korostaa, että eläinten oloja ja käyttäytymistä tuntevien ekologien asiantuntemus on tärkeää, kun mietitään, mihin eri eläinlajit ovat luonnossa kosketuksissa. Lisäksi ekologien ja geneetikkojen yhteistyö tuottaa menetelmille uusia käyttösovelluksia.

Kansainväliset tietokannat apuna

Geneettisillä menetelmillä voidaan myös selvittää, mitä eliöitä tietyssä ympäristössä elää. Esimerkiksi Luken uudessa projektissa vesinäytteestä tunnistetaan virtaavissa vesissä eläviä kala- ja rapulajeja.

– Ideana on, että vesinäytteestä voidaan määrittää siinä olevaa DNA:ta ja vertaamalla määrityksen tulosta tietokantojen DNA-tietoihin pystytään tunnistamaan eliölajeja. Menetelmä on otettu Lukessa käyttöön viime vuonna.

Luken tutkijat käyttävä verkossa avoimesti saatavilla olevia tietokantoja. Tuotantoeläimistä on olemassa tarkkoja ja kattavia geenitietokantoja, mutta luonnoneläimistä niitä on vähemmän.

– Tiedeyhteisö täydentää tietokantoja jatkuvasti. Myös Luke tuottaa tietoa niihin, Iso-Touru toteaa.

Geneettisten menetelmien käyttö lisääntyy

Geneettisten menetelmien käyttö riistantutkimuksessa on lisääntynyt maailmalla viimeisten 15 vuoden aikana teknologian kehittymisen ansiosta. Ohjelmajohtaja Sirpa Thessler Lukesta arvioi, että niiden hyödyntäminen yleistyy myös Luken riistantutkimuksessa.

– Geneettisissä menetelmissä on paljon potentiaalia, sillä niiden avulla saadaan täsmällisiä ja yksilöiviä havaintoja, hän sanoo.

Thessler muistuttaa, että Luken kotieläin- ja kasvintuotannon tutkimuksessa sekä maaperätutkimuksessa on vahvaa geneettisten menetelmien osaamista, jota voidaan laajentaa uusille sovellusalueille. Yhtenä mahdollisena esimerkkinä hän mainitsee harvinaisten vesilintujen levinneisyyden selvittämisen.

Suomalaiset ahkeria keräämään näytteitä

Luke saa analysoitavat näytteet metsästäjiltä ja muilta luonnossa liikkujilta, joille keräystarpeista viestitään esimerkiksi Suomen riistakeskusten kautta. Iso-Tourun mukaan suomalaiset ovat kansainvälisesti poikkeuksellisen ahkeria lähettämään näytteitä.

– Näytteiden kerääminen ei edellytä erityistä koulutusta, joskin luonnontuntemus ja -harrastuneisuus ovat avuksi; pitää esimerkiksi tietää, minkälaisista maastoista tietyn eläimen näytteitä voi löytää, Iso-Touru sanoo.

Yksittäisen näytteen tulos pyritään aina ilmoittamaan näytteen lähettäjälle. Susien DNA-analyysien tulokset ovat nähtävillä Riistahavainnot.fi-palvelussa.

Tuloksen saamiseen voi joskus mennä kuukausia, sillä kustannussyistä näytteitä pyritään analysoimaan suurempia määriä samalla kertaa.

Teksti: Minna Nurro, julkaisija: Luonnonvarakeskus

Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Yläreunan kuva: Shutterstock