Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Riista
Suomen hirvikannan kooksi arvioitiin vuoden 2015 metsästyksen päätyttyä noin 88 000 yksilöä ja se oli jokseenkin sama kuin vuotta aikaisemmin. Hirvikanta oli tihein Rannikko-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla ja alhaisin Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Valkohäntäpeurakanta arvioitiin ensimmäinen kerran yhdenmukaisella tavalla, Bayes-pohjaisella mallinnusmenetelmällä. Sen mukaan kanta talvella 2016 oli noin 70 000 yksilöä.
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Riista
Palautusistutuksilla pyritään ensisijaisesti turvaamaan villieläinkantoja, mutta samalla niillä on monenlaisia vaikutuksia istutusten kohdealueiden ihmisten elämään. Kainuun metsäpeurakanta on taantunut 2000-luvun alun huippuvuosista alle puoleen. Suomenselän 1979–1984 toteutetuista palautusistutuksista alkunsa saanut metsäpeurakanta on sen sijaan pysynyt vakaana. Metsähallitus on yhdessä Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa valmistellut vuodesta 2012 alkaen mahdollisia uusia metsäpeurojen palautusistutuksia Suomen metsäpeurakannan turvaamiseksi. Palautusistutusten toteuttaminen varmistui Euroopan Unionin LIFE-rahoituksen järjestettyä kesällä 2016.
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Riista
Tutkimuksessa selvitettiin petoeläinten aiheuttamien suorien ja välillisten tappioiden vaikutuksista poronhoidon tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen. Poronhoitoalueen paliskunnasta kerättiin aineistoja poronhoidon tuottavuudesta ja petoeläinten aiheuttamista eläintappioista sekä vuotuisista sää- ja lumiolosuhteista vuosilta 2003–2015.
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Ilmasto,
Kala,
Maatalous,
Puutarha,
Riista,
Ruoka,
Talous,
Tilasto,
Yleinen,
Ympäristö
Suomen kansallisen biotalousstrategian mukaan biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja
ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Biotalous pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista,
ehkäisemään ekosysteemien köyhtymistä sekä edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja
kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Sininen biotalous on uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävään käyttöön ja älykkääseen osaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Sinisen biotalouden kasvun keskeisiä ominaispiirteitä ovat markkinalähtöisyys, arvon lisääminen, resurssitehokkuus, sektorirajat ylittävä ajattelu sekä vesiympäristön hyvän tilan edistäminen
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Riista,
Ruoka
Riistatalous on riistaeläinten hoitoon ja metsästykseen sekä niihin liittyvän ravinnon, tuotteiden ja palvelujen tuotantoon yhdistyvää biotaloutta. Siinä niukkojen riistavarojen ja inhimillisten resurssien avulla tyydytetään yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tarpeita, tuotetaan hyvän elämän aineksia ja ylläpidetään väestön elintasoa.
Riista
Top predators may induce extensive cascading effects on lower trophic levels, for example, through intraguild predation (IGP). The impacts of both mammalian and avian top predators on species of the same class have been extensively studied, but the effects of the latter upon mammalian mesopredators are not yet as well known.
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Metsä,
Riista
Hirvien määrä Suomessa on vaihdellut viime vuosikymmeninä suuresti. Suurimmillaan hirvikanta oli vuosituhannen vaihteessa, jolloin talvikannan on arvioitu olleen noin 140 000 yksilöä. Vuonna 2014 päästiin metsästyksen jälkeen koko maan tasolla tavoitteen mukaiseen eli noin 74 000 hirven talvikantaan.
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Riista
Tutkimuksessa selvitettiin, miten porot valikoivat laitumia ja mitä talviravintoa ne käyttävät laiduntaessaan poronhoitoalueen pohjoisosan luonnonlaitumilla. Samalla selvitettiin, miten porokarjojen tuottavuus vaihtelee ja mitkä tekijät selittävät havaittuja tuottavuuden eroja paliskuntien välillä. Kuudessa tutkimuspaliskunnassa kerättiin vuosina 2007–2010 tutkimusaineistoja porojen laidunten ja ravinnon käytöstä, lumiolosuhteista sekä vaadinten ja vasojen ruhomitoista, painoista ja kunnosta.
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Riista
Suomen hirvikannassa urosten ja kaksosvasojen osuudet sekä vasojen teuraspainot ovat 1990-luvulta lähtien pienentyneet. Syiden selvittämiseksi tutkimme vuonna 1985 Sisä-Suomesta kerättyä lisääntymisnäyteaineistoa. Tulosten perusteella naaraiden hedelmöittymisaste oli korkea, mutta tiinehtymiset viivästyivät, kun uroksia oli kannassa vähän.
