Tässä hankkeessa tutkittiin Pohjanlahden rannikkoalueen jokien ja merialueen siikakantojen välisiä perinnöllisiä eroja, sukulaisuutta ja geneettisen diversiteetin määrää, sekä luotiin aineisto ja menetelmä merialueen siikasaaliiden alkuperän selvittämiseksi geneettisen kantaosuusanalyysin perusteella.
Ehdotuksen laadinnan tarkoituksena oli testata Luonnonvarakeskuksen helmikuussa 2019 valmistelemaa käyttö- ja hoitosuunnitelman runkoluonnosta sekä toisaalta demonstroida paikkatietoaineistojen ja -menetelmien käyttömahdollisuuksia käyttö- ja hoitosuunnitelmien valmistelussa.
Itämeren silakkasaalis vuonna 2018 oli 390 000 tonnia eli runsaat 80 % 1980-luvun alun saalishuipusta. 1980-luvulta 2000-luvulle pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta heikentyi, mutta on sittemmin hiljalleen vahvistunut. Pohjanlahden silakkakanta pieneni edelleen edellisestä vuodesta ja oli 2000-luvun alkuvuosien tasoa.
Vapaa-ajankalastus on Suomessa hyvin suosittu vapaa-ajan aktiviteetti, sitä harjoittaa jossakin muodossa lähes 1,5 miljoonaa suomalaista. Kalastonhoitomaksun suorittaneita henkilöitä on runsaat 190 000. Vapaa-ajan kalastuksen ympärille rakentunut kalastuskulttuurimme on monipuolinen ja kattaa suuren kirjon eri vuodenaikoina ja erilaisissa pyyntiympäristöissä harjoitettavia pyyntimuotoja. Tilannekuvan päivitys on erityisen ajankohtaista juuri nyt, kun vapaa-ajan kalastuksen kansallista strategiaa ollaan uudistamassa.
Kalojen kiertovesikasvatus tarjoaa uusia mahdollisuuksia tuotantokierron tehostamiseen ja yhdistetyn kiertovesi- ja merikasvatuksen avulla voidaan lyhentää perinteisen tuotannon kestoa. Tämän raportin ulosten perusteella yhdistetty kiertovesi ja merikasvatus avulla voidaan tuottaa nopealla tuotantokierrolla isokokoista ja sukukypsymätöntä kirjolohta ruokakalamarkkinoille.
Kalojen mäti- ja pienpoikasvaiheet ovat herkkiä ympäristössä tapahtuville muutoksille ja kuolevuus on varhaisten elinvaiheiden aikana usein erittäin korkeaa. Kuolevuuteen vaikuttavat ympäristöolosuhteet, kuten epäsuotuisa lämpötila, petojen saalistus, ravinnon riittävyys sekä lajin sisäinen ja lajien välinen kilpailu.
Tähän hankeraporttiin koottiin esiselvitys tämänhetkisistä seurantasovelluksista kalankasvatuksessa sekä kolmiulotteisen (3D) kuvamateriaalin soveltuvuudesta ja jatkokehitysmahdollisuuksista kasvatettavien kalojen seurannassa kotimaiset erityisolosuhdevaatimukset ja tekoälyn omat reunaehdot huomioiden.
Luonnonvarakeskus koekalasti Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa vuosina 2013–2017 yhteensä 11 vesienhoidon seurantaohjelmaan kuuluvaa järveä Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella. Koekalastukset perustuvat EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan veden laadun lisäksi myös biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) perusteella. Kohdejärvet edustivat useita eri pintavesityyppejä ja lähes kaikki niistä on koekalastettu aikaisemmin vuosina 2006–2012.
Luonnonvarakeskus koekalasti Pohjois-Suomessa vuosina 2015–2016 yhteensä 15 järvellä Oulujoen-Iijoen, Kemijoen sekä Tornionjoen vesienhoitoalueilla. Koekalastukset kuuluivat vesienhoidon kalastoseurantaan ja liittyvät EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) ja veden laadun perusteella.
Tässä selvityksessä arvioitiin suomalaisesta merellä tapahtuvasta kalastuksesta ja kalankasvatuksesta välittömästi mereen aiheutuvan muoviroskaantumisen määriä suuruusluokkatasolla. Arviot perustuvat välillisistä tiedoista johdettuihin laskentoihin eivätkä todellisiin mittaustuloksiin. Laskelmien perusteella Suomen merialueen kaupallisessa kalastuksessa pyynnin aikana pyydyksistä irtoava mikromuovikuormitus on vuositasolla enimmillään noin 17,5 tonnia vuodessa valtaosan tästä ollessa peräisin rysä- ja troolikalastuksesta.
Näätämöjoen kestävän kalastuksen säätelymalli-hankkeessa osallistettiin paikalliskalastajat ja kalastusmatkailijat etsimään lohenkalastuksen säätelyvaihtoehtoja siten, että eri kalastajien taloudelliset, kulttuuriset ja virkistykselliset tarpeet tulisivat huomioiduksi. Mielipidetutkimukset tehtiin syksyllä 2017. Tiedusteltavista asiakohdista annettiin valintavaihtoehtoja, joihin toivottiin myös perustelua, ”vapaata sanaa”. Kalastuksen säätelyn kysymykset laadittiin Kolttien kyläkokouksen edustajien, Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä.
Ympäristömerkit ja sertifioinnit ovat kasvattaneet suosiotaan kalataloudessa. Tuottajaporras pyrkii sertifioinnin avulla saamaan korkeamman hinnan tai lisää markkinoita. Tässä työssä vertailtiin muutamaa tunnettua ympäristömerkkiä ja arvioitiin niiden soveltuvuutta suomalaiseen sisävesikalastukseen. Vertaillut ympäristömerkit olivat Marine Stewardship Council (MSC), KRAV, Friend of the Sea (FOS) ja VALDUVIS. Yhteisiä tekijöitä kaikille ympäristömerkeille olivat kalastuksen ekologinen kestävyys (hieman eri tavoilla määriteltynä), vaikutus ekosysteemiin, paikallisten lakien noudattaminen ja ympäristömerkin vaatimusten seuranta.
Julkaisussa esitetään Inarijärven kalataloudellisen velvoitetarkkailun tulokset vuoteen 2017 asti. Inarijärven kokonaissaalis oli noin 165 tonnia (1,5 kg/ha) vuonna 2017.
Suomessa kasvatettiin vuonna 2017 noin 14,6 miljoonaa kiloa ruokakalaa, mikä oli suunnilleen saman verran kuin edellisvuonna. Koko maan ruokakalasta 85 % (12,4 milj. kg) kasvatettiin merialueilla. Kalankasvatus merialueilla on lähes yksinomaan verkkoaltaissa tapahtuvaa ruokakalan kasvatusta. Vuonna 2017 hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot olivat kalamäärinä yhteensä 171 000 kg ja vahinkojen arvoksi koko merialueella arvioitiin 930 000 euroa.
Suomen kaupallisen kalastuksen saalis mereltä oli 155 miljoonaa kiloa kalaa vuonna 2017. Saaliin tuottaja-arvo oli 36 miljoonaa euroa. Merialueella kaupallisesti kalastaneista 1293 toimijasta vajaa kolmannes ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä.