Tämän hankkeen tarkoituksena oli muodostaa mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva niistä siikakantojen ekologisista eroista, jotka vaikuttavat siihen, miten kannanhoito ja kalastuksen vaikutukset kohdistuvat eri siikakantoihin.
Itämeren kalakannoista silakka, kilohaili, turska, lohi, siika, kuha ja ahven ovat tämän tutkimuksen aiheena.
Tässä selvityksessä arvioidaan, miten kirjolohen kasvu poikkeaa eri kasvatuspaikoissa Suomen merialueilla ja miten se vaikuttaa kasvatuksen kannattavuuteen.
Luonnonvarakeskus (Luke) toteutti vuosina 2018 ja 2019 lohien kaikuluotauslaskennat Tenojoen pääuomassa ja Tenon latvahaaralla, Inarijoella. Tenon pääuoman kaikuluotauspaikaksi valittiin alin mahdollinen paikka, jossa kaikuluotaus oli teknisesti mahdollista.
Raportti esittelee Simojoella vuosina 2013–2019 tehtyjen kaikuluotausten tuloksia Simojokeen nousevien lohimäärien arvioimiseksi.
Merenkurkun ahventen syönnös- ja pyyntialueita selvitettiin kiinnittämällä ahvenien selkäevän juureen T-ankkurimerkki. Merkkien palautusten perusteella selvisi, että ahvenet suosivat pääsääntöisesti saaristoisia ja rannanläheisiä alueita, joten erityisesti näillä alueilla tehtävillä toimepiteillä pystytään vaikuttamaan kantojen tilaan. Merkinnästä saatua yksittäisen ahvenkannan vaikutusaluetietoa tulisi hyödyntää kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien laadinnassa erityisesti kalavesien hoitoon tarvittavan työn sekä kalastuksen mitoittamisen perustana.
Suomessa otettiin vuoden 2017 alussa käyttöön uusi toimijakohtainen kiintiöjärjestelmä.Tähän raporttiin on koottu monipuolisesti tietoa uuden järjestelmän ensivaiheista, vaikutuksista ja eri toimijaryhmien näkemyksistä.
Julkaisussa esitetään Inarijärven kalataloudellisen velvoitetarkkailun tulokset vuoteen 2018 asti.
Kalatalouden toimialakatsauksessa kuvataan suomalaisen merikalastuksen, vesiviljelyn, kalanjalostuksen, kalatukkukaupan ja kalaan erikoistuneen vähittäiskaupan taloudellista tilaa. Katsaus perustuu kalatalouden yritysten viimeisimpiin tilasto- ja tilinpäätöstietoihin. Katsaus ei toistaiseksi sisällä sisä-vesikalastuksen taloudellisia tietoja.
Tässä raportissa esitetään viehekalastuspäiväestimaatit kalastonhoitomaksuun perustuvalla oikeudella ja muilla luvilla kalatalousalueittain sekä kalastonhoitomaksun maksaneiden kalastuksen jakautuminen viehekalastukseen ja seisovilla pyydyksillä kalastamiseen. Kalatalousalueittain esitetään myös viehekalastuspäiväestimaattien osuudet kaikista koko maan viehekalastuspäivistä sekä ELY-keskusten kalataloustehtävien hallintoalueen viehekalastuspäivistä.
Tässä raportissa esitetään saalistietojen ja saalisnäytteistä saatujen tietojen pohjalta karkeita arvioita kalastuksen tehostumisen mahdollisista vaikutuksista Saaristomeren särki- ja lahnakantoihin.
Tämän kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnittelua tukevan aluesuunnitteluluonnoksen tavoitteena oli laatia esimerkki siitä, miten erilaisia tietolähteitä voidaan hyödyntää laadittaessa käyttö- ja hoitosuunnitelmaan kalastuslain 36§ mukaisia aluemäärityksiä.
Tämä menetelmäraportti tukee jo ilmestynyttä Porvoon-Sipoon merialueen KHS-luonnosta sekä kertoo, miten siinä käytetyt paikkatietoaineistot on koottu ja avaa KHS-luonnoksessa käytettyjä paikkatietomenetelmiä. Vuoden 2019 alussa perustettujen kalatalousalueiden on laadittava alueelleen käyttö- ja hoitosuunnitelmat (KHS) vuoden 2020 loppuun mennessä.
Kalamerkintätietoja voidaan hyödyntää kalastuksen suunnittelussa ja ohjauksessa. Tässä raportissa on käytetty esimerkkiaineistoina Suomenlahdelle ja Päijänteelle viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tehtyjä taimenmerkintöjä. Merkintöjen avulla saadaan tietoa mm. taimenten vaelluksista, keskeisistä pyyntipaikoista ja pyydyksistä.
Tämä käyttö- ja hoitosuunnitelman (KHS) mallirunko on laadittu kalatalousalueiden KHS-ehdotusten valmistelun apuvälineeksi. Ensisijainen ohjenuora ehdotuksen laadinnassa on kalastuslaki, joka määrittelee käyttö- ja hoitosuunnitelman sisällön ja sen laadinnassa huomioon otettavat seikat.