Blogiartikkelit Terho Hyvönen Maatalous, Monimuotoisuus, Ympäristö

Maaseutuohjelman ympäristökorvauksen vaikuttavuutta arvioitiin neljännen kerran. Tällä kerralla ohjelman toimenpiteiden vaikuttavuutta pyrittiin arvioimaan yhteismitallisesti kokonaiskuvan saavuttamiseksi.

Kunkin toimenpiteen vaikuttavuutta arvioitiin maaseutuohjelman neljän ympäristötavoitteen eli vesiensuojelun, maaperän kasvukunnon, ilmastonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden suhteen.

Näin saatiin selville ohjelman kokonaisvaikuttavuus ympäristöön. Lisäksi selvitettiin toimenpiteiden kustannusvaikuttavuutta.

Ympäristövaikuttavuutta arvioitiin perustuen toimenpiteiden ominaisvaikuttavuuteen, toteutuneisiin pinta-aloihin ja kohdentamiseen. Tutkimuksessa ei selvitetty, kuinka viljelijät toteuttivat toimenpiteet tiloilla. Arvioinnin kohteena oli ympäristökorvausjärjestelmä, eivät viljelijät.

Ravinteiden käytön rajoitukset alkavat näkyä ravinnekuormituksessa.

Arvioinnin keskeinen tavoite oli pyrkiä löytämään järjestelmän kehittämisehdotuksia seuraavalle ohjelmakaudelle. Kun nämä ehdotukset nousivat keskustelun kärkeen, ohjelman saavutukset jäivät vähemmälle huomiolle. Tämä herätti närkästyneen kysymyksen, eikö ympäristökorvauksella saatu mitään aikaan? Kyllä saatiin.

Uhanalaisille lajeille tärkeitä perinnebiotooppeja saatiin hoidettua 31 000 hehtaaria. Pölyttäjähyönteiset saivat niittykasvien siemenseoksilla perustettuja monimuotoisuuspeltoja.

Riistapeltoja oli yli 20 000 hehtaaria. Kerääjäkasveilla kerättiin kasvukauden jälkeistä ylijäämätyppeä yli 100 000 hehtaarin alalta. Laaja-alaisilla ympärivuotisilla nurmipeitteillä torjuttiin eroosiota sekä edistettiin muita ympäristötavoitteita.

Ravinteiden käytön rajoitukset alkavat näkyä ravinnekuormituksessa: Pohjanlahden ja Suomenlahden ravinnekuormitus on laskenut korkeimmista arvoistaan. Kohdennetut monivuotiset nurmet olivat vaikuttava ilmastotoimi.

Tässä valossa ympäristökorvauksen vaikuttavuus näyttää huomattavasti paremmalta. Ja näitä saavutuksia moni halusikin kerrottavan kehittämisehdotusten rinnalla.

Kun katsoo aiempien ohjelmakausien uutisointia, ne ovat melkein kopioita toisistaan. Hämmästyttävästi myös arviointien jälkeinen keskustelukin tuntuu toistavan itseään.

Keskustelun kulku tuntuu etenevän seuraavasti: uutisen kärkenä ympäristötoimien tehottomuus, kritiikki verorahojen tuhlauksesta, viljelijöiden tunne syyllistämisestä, etujärjestön ärhäkkä ulostulo, ohjelman suunnittelijoiden tyrmistys, tutkijoiden kieli keskellä suuta -vastaukset ja lopuksi konsensus yhteistyön tärkeydestä jatkossa. Tällä kertaa uutta oli se, että keskustelu käytiin sosiaalisessa mediassa.

 

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 23.3.2020
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös