Blogiartikkelit Ari Leskelä Kala, Ympäristö

Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuusohjelma keskittyy muun muassa kalojen haitallisiin vierasaineisiin, hylkeiden aiheuttamien haittojen vähentämiseen ja kalas­tuksen jatkuvuuden turvaamiseen. Ne kuulostavat erillisiltä asioilta, mutta lähempää katsoen kaikki riippuu kaikesta – niin luonnossa kuin ihmisen toiminnassakin.

Luonnonolosuhteista johtuen erilaiset myrkylliset yhdisteet laimenevat Itämeressä huonosti, kertyvät eliöstöön ja rikas­tuvat ravintoketjussa. Esimerkiksi PCB-aineiden pitoisuudet rasvaisissa kaloissa olivat Itämerellä korkeita jo 1970-luvulla.

Vaikutukset kalatalouteen konkretisoituivat toden teolla Belgian dioksiiniskandaalin seurauksena. EU sääti PCB-yhdis­teille raja-arvot, jotka ylittävien elintarvikkeiden kauppaa ja käyttöä rajoitettiin.

Itämeren lohen ja silakan käyttö Suomessa sai kuitenkin jatkua, vaikka ulkomaankauppaa rajoitettiinkin. Ja hyvä niin, olivathan pitoisuudet tuolloin jo paljon alemmat kuin 1970-lu­vulla.

Vierasainekohujen välttämiseksi pitoisuuksia on syytä seurata kattavasti eri merialueilla, kalalajeissa ja kokoluokissa, myös siellä missä riskit ovat vähäisiä.

Tieto ei aina lisää tuskaa.

Tieto ei aina lisää tuskaa, ei varsinkaan silloin, kun se osoit­taa, että kala on puhdasta ja terveellistä syötävää.

Kattavan näytteenoton järjestäminen on mitä luontevin yhteistyökohde tutkijoille ja kalastajille.

Vierasaineet vaikuttavat kaupallisen kalastuksen edellytyksiin myös epäsuo­rasti. Nimittäin juuri vie­rasaineet olivat ratkaiseva syy Itämeren hyljekantojen romahdukselle.

Lisääntymiskykynsä menettäneet hylkeet nousivat Itäme­ren suojelun symboliksi ja pehmoeläinteollisuuden hittituot­teiksi.

Sittemmin hylkeiden lisääntymisterveys on normalisoitu­nut, mutta suhtautuminen hyljekannan säätelyyn ei ole.

Kumppanuusohjelman resursseista merkittävä osa kuluu siihen, että tutkimus ja kalastajat yhdessä etsivät keinoja hyl­keiden kalastukselle aiheuttamien haittojen vähentämiseksi.

Päivittäisessä työssään kalastajan on keskityttävä käsillä oleviin ongelmiin – kuten vaikkapa hyljeongelmiin – liialli­sessakin määrin. Toiminnan muu kehittäminen jää helposti vähemmälle.

Kuitenkin toiminnan jatkuvuuden edellytyksenä kaikessa alkutuotannossa on tehokkuuden lisääminen ja kannattavuu­den parantaminen. Tässä kohdassa kumppanuusohjelmalla pitää olla mahdollisuuksia tulla avuksi.

Tutkijoiden ja kalastajien verkosto pystyy suunnitte­lemaan, testaamaan ja kehittämään tehokkuutta lisääviä ratkaisuja tehokkaammin kuin yksittäinen kalastaja – ja myös levittämään tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.9.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös