Blogiartikkelit Xavier Irz Maatalous, Ruoka

Suomen hallitus on äskettäin päättänyt, että runsaasti sokeria sisältävistä makeisista, jäätelöstä ja virvoitusjuomista perittävä ”karkkivero” poistetaan 1.1.2017. Päätös, jonka perusteena on Euroopan komission huoli kyseisen veron kilpailua vääristävästä vaikutuksesta, on avannut uudelleen keskustelun karkkiveron korvaamisesta tuotteen sokeripitoisuuden perusteella perittävällä verolla eli sokeriverolla.

Kyseisellä keskustelulla on pitkä historia niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Liikalihavuudesta ja ruokavaliosta aiheutuvien kroonisten sairauksien kulut kasvavat jatkuvasti korkean tulotason maissa eikä perinteinen valistustoiminta tunnu olevan riittävän tehokas keino trendin muuttamiseksi. Niinpä ajatus epäterveellisten ruokien verottamisesta ja terveellisten vaihtoehtojen tukemisesta on herättänyt kiinnostusta maailmanlaajuisesti.

Rasva- ja sokerivero tosiaan tuntuvat intuitiivisesti hyviltä ajatuksilta: luotetaan vaan kysynnän ja tarjonnan lakiin, joka taloustieteilijöiden mukaan pätee poikkeustapauksia lukuun ottamatta lähes missä olosuhteissa tahansa. Epäterveellisen tuotteen hinta noustessa, sen kysyntä laskee ja kaiken muun pysyessä vakiona ruokavalion laatu ja terveys kohenevat. Kuten usein ruokaan liittyvissä asioissa, tämä näennäisen yksinkertainen päätelmä voi olla harhaanjohtava ja tosiasiassa hyvää tarkoittavat verot voivat olla monin eri tavoin tehottomia tai niillä voi jopa olla tahattomia negatiivisia seurauksia.

Ensimmäinen ongelma liittyy siihen, millaisilla tuotteilla ihmiset korvaavat kulutustaan veron seurauksena. Jos ihmiset syövät veron seurauksena vähemmän yhtä elintarviketta, he syövät automaattisesti enemmän jotain muuta tyydyttääkseen energiantarpeensa. Valitettavasti ei voida kuitenkaan etukäteen tietää, mitä tuo jokin muu on ja onko se terveellistä. Niinpä verotetut karkit voivat korvautua hedelmien sijasta perunalastuilla, jolloin terveysvaikutukset jäävät kyseenalaisiksi. Jos tämä tuntuu jonkun mielestä kaukaa haetulta perustelulta, kehotan tutustumaan aiheesta tehtyyn akateemiseen kirjallisuuteen, joka paljastaa ennalta arvaamattomia ”kieroja vaikutuksia”. Esimerkiksi brittiläisen sydänyhdistyksen (British Heart Foundation) johtamassa varhaisessa simulaatiokokeessa havaittiin paradoksaalisesti, että ”’vähemmän terveellisten’ ruokien verottaminen saattoi lisätä kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään 35 – 1 300:lla tapauksella vuosittain”. Syynä oli veron ennakoimaton negatiivinen vaikutus hedelmien ja vihannesten syömiseen.

Toinen ongelma liittyy tehtyjen muutosten suuruusluokkaan ja niihin liittyviin tasa-arvovaikutuksiin. Ruoan kysyntä on yleensä joustamatonta, mikä tarkoittaa sitä, ettei se reagoi hinnanmuutoksiin suoraan verrannollisesti. Näin ollen on yleisesti hyväksyttyä, että ruokaan sovellettavien ”syntiverojen” tulee olla suuria – vähintään 20 % – jotta niillä olisi mitään merkitystä ruokavalion laadun ja terveyden kannalta. Mutta korkeat verokannat ovat taloudellisesti regressiivisiä: ne satuttavat pahiten köyhiä ihmisiä, koska he käyttävät suurimman osuuden tuloistaan verotettuihin tuotteisiin. Lisäksi korkeat verokannat herättävät jyrkkää vastustusta erilaisissa eturyhmissä, mikä heikentää niiden poliittista toteuttamiskelpoisuutta. Tanskan lyhytikäiseksi jääneen rasvaveron poistaminen osoittaa, ettei tämä argumentti ole suinkaan puhtaasti akateeminen.

Kolmas ongelma liittyy verojen käytännön toteuttamisen vaikeuteen ja niihin liittyviin kustannuksiin. Sokerin kohdalla esimerkiksi luontaisen sokerin (esim. hedelmissä) erottaminen lisätystä sokerista (esim. tiivisteestä tehdyssä mehussa), tuontituotteiden verokohtelu sekä veronalaisten tuotteiden tunnistaminen aiheuttavat ongelmia, joiden ratkaiseminen tulee kalliiksi. Erinomaisena esimerkkinä mahdollisista byrokraattisista päänsäryn aiheista, joita verojen käytännön toteutus voi aiheuttaa, toimii kuuluisa englantilainen oikeustapaus. Siinä yritettiin määrittää, katsotaanko Jaffa Cake -leivoskeksit verotuksen kannalta kekseiksi vai leivoksiksi. Varsin mielenkiintoista aineistoa! Ja englanninkielisen nimen ’cake’ mukaisesti, kyseessä oli muuten lopulta leivos. Jokainen, joka on kulkenut autolautalla Helsingistä Tallinnaan, ymmärtää puolestaan sen, että kotimaiset verot vääristävät kansainvälistä kauppaa ja niillä on taipumus synnyttää mustan pörssin kauppaa.

Vaikka poliittiseen filosofiaan ja ravitsemusepidemiologiaan liittyvät ”miinakentät” jätetään tämän keskustelun ulkopuolelle, ratkaistavana on vielä monia muitakin kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka sokerivero välittyy kuluttajille puutteellisesti kilpailluissa ruokaketjussa tai siihen, tulisiko myös ympäristönäkökohdat ottaa huomioon. Käytännön kannalta katsottuna on aiheellista pohtia Tanskan rasvaverosta tehtyä tuoretta arviota, jossa todetaan: ”Rasvaveron aiheuttamat muutokset väestön riskissä sairastua iskeemiseen sydänsairauteen olivat marginaalisia. Yhden arvion mukaan väestön riski sairastua iskeemiseen sydänsairauteen lisääntyi 0,2 % ja toisen mukaan kyseinen riski väheni 0,3 %.” Kummallista kyllä, tutkimusten tekijät tulkitsevat tuloksiaan seuraavasti: ”Poliitikkojen on näin ollen asetettava kunnianhimoisempia tavoitteita ruokaverojen suhteen.” Yksinkertaisempi päätelmä asiasta olisi, että kyseinen ravintovero epäonnistui kansanterveydellisissä tavoitteissaan.

Kirjallisuudesta olisi tietenkin myös löydettävissä myönteisempää todistusaineistoa sokeriveron puolesta. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka sokerivero tuntuukin vaistonvaraisesti hyvältä ratkaisulta, ei ole lainkaan itsestään selvää, että se parantaisi kansanterveyttä tai sosiaalista hyvinvointia Suomessa. Vaikka asiasta käytäisiin käsitteellistä keskustelua mielin määrin, varmoja vastauksia ei siltikään löytyisi. Tarvitaan huolellista kokeellista tutkimusta siitä, kuinka ruoan kulutus ja ruokavalion laatu reagoivat hintasignaaleihin. Luke tekeekin aktiivisesti työtä tämän tiedonpuutteen korjaamiseksi osana Euroopan laajuista kestävän ruokavalion hanketta (Era-Net SUSDIET). Analyysejä eri veroskenaarioiden vaikutuksista on odottavissa jo ensi vuonna – pysy siis kuulolla!

 

Lisätietoa:

SUSDIET-hanke

Jaffa Cake -leivoskeksejä koskeva oikeustapaus

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *