Blogiartikkelit Kari T Korhonen Metsä

Metsien tila ja puun riittävyys olivat jo 1800-luvulla Suomen suurruhtinaskunnan päättäjien huolen aiheena. 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tehtiin useita selvityksiä ja asiantuntija-arvioita metsien tilasta, mutta nämä selvitykset tiedettiin puutteellisiksi. Jo 1910-luvulla tehtiin tutkimuksia siitä, miten metsien puuston määrä ja tila voitaisiin selvittää mittaamalla. Visaisin ongelma inventoinnissa oli sen luotettavuuden tilastotieteellinen arviointi.  

Vuonna 1921, sata vuotta sitten, menetelmäkehitys oli edennyt siihen pisteeseen, että Suomen ensimmäinen valtakunnan metsien inventointi, VMI, päästiin aloittamaan. Ensimmäisenä vuonna mitattiin yksi koelinja Lopelta Pielisjärvelle, minkä onnistuminen vakuutti valtiovallan niin, että rahoitus koko maan inventointiin varmistui jo samana vuonna.  

Maailmanlaajuisesti ensimmäisen, koko maan kattavan VMI:n oli aloittanut Norja kaksi vuotta Suomea aiemmin, Ruotsi aloitti vuonna 1923. Suomi oli ensimmäinen maa, joka sai VMI:n valmiiksi vuonna 1924 ja professori Yrjö Ilvessalo julkaisi alustavat tulokset jo samana vuonna. Valtakunnallisen inventoinnin valmistuminen huomattiin myös kansainvälisesti – Ilvessalo sai kutsun esitellä tehtyä inventointia muun muassa Yhdysvaltojen silloiselle presidentille Calvin Coolidgelle. 

Ensimmäinen VMI oli suunniteltu puuvarojen, puuston kasvun ja metsänhoidollisen tilan toteamiseksi. Rahoitus inventoinnin aloittamiseen löytyi metsäverotuksen uudistuskomitean ansiosta. Maastossa havainnoitava tietosisältö oli varsin suppea tämän päivän metsänhoidon näkökulmasta arvioiden. Sittemmin VMI:n tuottama tilastotieto metsistä on osoittautunut niin arvokkaaksi, että inventointeja on toistettu noin 10 vuoden välein ja vuodesta 2004 lähtien viiden vuoden välein. Tällä hetkellä meneillään on 13. VMI.  

Keskeisin käyttökohde VMI:n tuottamalle tiedolle ja samalla peruste VMI:n tekemiselle on metsäpolitiikan suunnittelu.

Metsätiedon tarpeet muuttuvat ajassa 

Keskeisin käyttökohde VMI:n tuottamalle tiedolle ja samalla peruste VMI:n tekemiselle on metsäpolitiikan suunnittelu. VMI:n tuottaman tiedon avulla Suomeen on kehitetty metsäohjelmia puuntuotannon lisäämiseksi ja onpa aikanaan saatu niiden toteuttamiseen myös Maailmanpankin rahoitusta.  

Viime vuosikymmeninä metsäohjelmien tavoitteena on ollut metsätalouden kestävyyden turvaaminen, taloudelliset, sosiaaliset, ekologiset ja lisääntyvästi myös ilmastopoliittiset näkökulmat huomioiden. Nämä painotukset näkyvät myös VMI:n nykyisessä tietosisällössä ja toteutustavassa. Mitattaviin muuttujiin lisättiin 1980-luvulla metsätuhot, 1990-luvulla metsien monimuotoisuus ja 2000-luvulla kasvihuonekaasuinventaarion tarpeet. VMI:n maastotöissä havainnoidaan jokaisesta otospisteestä nykyisellään yli 100 erilaista muuttujaa metsäluonnon monipuoliseksi kuvaamiseksi.  

Vaikka 100 vuotta sitten ensimmäinen VMI toteutettiin sen ajan tietotarpeisiin, yhä edelleen voidaan aivan ensimmäisistä inventoinneista lähtien tuottaa aikasarjoja, jotka kertovat kiinnostavaa, ja osin yllättävää tietoa siitä, miten maan ja metsien käytön muutokset näkyvät mitatuissa aikasarjoissa. Esimerkiksi lehtipuuston määrän kasvu ja järeiden puiden määrän moninkertaistuminen koko maassa sekä vanhojen metsien määrän kasvu Etelä-Suomessa ovat VMI:n aikasarjojen osoittamia tuloksia, joita ei yleisesti ehkä uskottaisi, ellei käytössä olisi VMI:n luotettavaa mittaustietoa. 

Kun metsäluonto on globaalisti tarkastellen yhä niukkeneva luonnonvara, on ennakoitavissa, että metsien käytön kansainvälinen säätely tulee vahvistumaan. 

Tänä päivänä sekä metsä- että ympäristöpolitiikkaamme säätelevät kansainväliset sitoumukset ja prosessit. Esimerkiksi EU:n LULUCF-regulaatio, tuore biodiversiteettistrategia ja valmisteilla oleva metsästrategia ovat Euroopan Unionin linjauksia, jotka vaikuttavat metsätalouteen Suomessa. Meidän tulee jatkossa tehdä entistäkin enemmän työtä, että osaamme tuottaa metsistä relevanttia tietoa ja viestiä sen tehokkaasti myös eurooppalaiseen päätöksentekoon. Kun metsäluonto on globaalisti tarkastellen yhä niukkeneva luonnonvara, on ennakoitavissa, että metsien käytön kansainvälinen säätely tulee vahvistumaan. 

Mihin maastomittauksia tarvitaan? 

Valtakunnan metsien inventoinnissa maastomittaukset ovat aina olleet keskeisessä roolissa. Kun tänä päivänä puita voidaan mitata myös laserkeilauksella esimerkiksi lentokoneesta käsin ja satelliitit tuottavat vuosittain useita kuvauksia koko Euroopasta, voidaan kysyä ja on kysyttykin, mihin maastomittauksia tarvitaan.  

Metsien monipuolinen seuranta ei kuitenkaan voi tukeutua pelkästään siihen, mitä laserkeilauksella puista voidaan havainnoida. Viimekesäinen Nature-lehdessä julkaistu artikkeli puolestaan kertoo siitä, millaista harhatietoa metsien hakkuista voidaan saada aikaiseksi, jos luotetaan pelkkiin satelliittikuviin ilman maastohavainnointia. 

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *