Blogiartikkelit Olli Niskanen Maatalous, Talous

Maatalouden taloustilanteen hetkellinen tasaantuminen alhaiselle, mutta vakaalle tasolle on vähentänyt puheenvuoroja maataloustuotteiden hintavaihteluiden riskeistä maatiloille. EU:n puheenjohtajamaa Viro kuitenkin herätteli keskustelun taas hereille lähettämällä jäsenmaiden maatalousministereille kotiläksypaperin ennen syyskuun epävirallista maatalousneuvoston tapaamista.

Paperin ydinasia on muistuttaa ministereille, ettei maataloustuotteiden hintavaihtelu tähän lopu. Viron mielestä nyt suojasään aikana onkin oivallinen hetki miettiä ja rakentaa politiikkaan työkaluja, joilla voitaisiin ennalta sovitulla tavalla lievittää tulevien kriisien vaikutuksia.

Paperissa mietitään, tulisiko riskinhallinta asettaa pakolliseksi maaseutuohjelman osaksi ja antaa jäsenmaille enemmän joustoa riskinhallintatyökalujen kehittämiseen, nykyisten mahdottomien reunaehtojen sijaan.

Viranomaisen näkökulmasta on ongelmallista, ettei etukäteen ole tiedossa, miten syviä markkinakriisejä tulevaisuudessa kohdataan ja milloin ne tulevat eteen.

Viranomaisen näkökulmasta on ongelmallista, ettei etukäteen ole tiedossa, miten syviä markkinakriisejä tulevaisuudessa kohdataan ja milloin ne tulevat eteen.

Jos budjettiin varataan rahaa kriiseistä selviämiseen eikä kriisiä tulekaan, on byrokraatin mahdotonta siirtää varoja seuraavalle kaudelle. Poliitikoille on helpompaa varata tietty määrä varoja budjettiin ja jakaa ne pois markkinatilanteesta riippumatta. Ilmiö on tuttu myös armeijan käyneille tai TVH:n (Tie- ja vesirakennushallitus) 70-luvun suolanlevitykseen perehtyneille: jos kaikkea ei käytetä, niin ensi kerralla sitä on vähemmän jaossa. Virolaiset toivovatkin että budjetointikausista riippumaton ratkaisu ongelmaan löytyisi budjettien ulkopuolisista rahastoista.

Keskustelua maatalouspolitiikan uudistamisen tarpeista herätellään käyntiin kolmen kysymyksen avulla:

  1. Vuoden 2003 CAP-reformia (Common Agriculture Policy eli EU:n yhteinen maatalouspolitiikka) markkinoitiin “vapaus viljellä” -iskulauseella, jolla tarkoitettiin irtautumista tuotannon tukemisesta ja tuotannon siirtymistä markkinalähtöisempään suuntaan. Ovatko viljelijät tunnistaneet vastuunsa riskien hallinnassa ja onko CAP tarjonnut heille välineitä siihen?
  2. Pitäisikö kriiseihin varautumista lisätä ja tulisiko kriisivarojen kumuloitua yli vuosien, jos markkinatilanne ei anna aihetta niiden käyttöön? Tulisiko tämä kumuloituminen tapahtua jäsenmaakohtaisesti vai EU:n tasolla?
  3. Ovatko suorat tuet riskinhallinnan väline? Tulisiko tukitasoja harmonisoida vahvemmin jäsenmaiden välillä? Entä tulisiko osa suorista tuista kanavoida riskinhallinnan varantoon, josta niitä voisi heikon markkinatilanteen aikana jakaa? Tulisiko tämän vaihtoehdon olla kaikille pakollinen vai vapaaehtoinen?

Hienoa että puheenjohtajamaa ottaa johtajuutta myös maatalouspolitiikan keskustelujen vetämisessä, ettei keskustelu pysähdy vain Brexitin aiheuttamien leikkausten suuruuteen ja niistä taistelemiseen.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *