Blogiartikkelit Ville Vähä Kala, Ruoka

Luolamiehen tai kivikauden dieettinä tunnettu paleoliittinen ruokavalio on herättänyt runsaasti huomiota ja moni on sitä innostunut kokeilemaan. Paleoruokavaliossa käytetään tuoreita, puhtaita ja mahdollisimman vähän prosessoituja runsasproteiinisia raaka-aineita. Tällä on yhtymäkohtia myös lähi- ja luomuruokaan. Kotimainen luonnonkala on parhaimmillaan kaikkea tätä.

Suomalaiset syövät entistä enemmän kalaa, mutta kulutuksen kasvu perustuu ulkomailta rahdattuun kasvatettuun kalaan. Jokainen suomalainen syö fileepainoksi muutettuna noin 15 kiloa kalaa vuodessa. Tästä tuontikalan osuus on peräti kolme neljäsosaa. Kotimaista luonnonkalaa popsitaan henkeä kohden vain parisen kiloa vuodessa. Miksi kotimainen luonnonkala ei löydä tietään ruokapöytiin?

Yleisin selitys on kuluttajien tottuminen valmiisiin tai vähintäänkin nopeasti ja helposti valmistettaviin kalaruokiin. Taustalla täytyy kuitenkin olla jotain muutakin. Eri medioiden kalaruokajutuissa esiintyy valitettavan usein eksoottisia kalalajeja. Monet kalareseptit ovat peräisin ulkomailta ja aina niitä ei haluta tai osata sovittaa Suomen olosuhteisiin.

Tuttu ongelma kalatiskeillä on myös se, että kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa. Esimerkiksi madetta on tarjolla jo marraskuusta alkaen, mutta kysyntä painottuu helmi–maaliskuulle. Tällöin madesaaliit ovat jo monin paikoin hiipumassa. Yllättävän maukasta kuoretta löytyy puolestaan kalatiskeiltä yleensä vain maalis–huhtikuussa. Pitää siis tuntea luonnonkalojen saatavuuden vaihtelu vuoden kierron mukaan.

Aina ei ole kyse tiedon puutteesta, vaan sen ylitarjonnasta. Kuluttaja törmää melkoiseen informaatiotulvaan, kun puhutaan kalojen terveysvaikutuksista tai ekologisesti kestävästä kalastuksesta. Tarvittavat perustiedot selviävät kuitenkin verrattain helposti. Alkuun pääse, kun tutustuu mitä kerrotaan syöntisuosituksissa, minkä värisiä liikennevaloja kalat ovat saaneet ja mistä MSC-sertifikaatti kertoo.

Tuttu fraasi on, että kaupunkilaiset ja nykynuoret eivät osaa käsitellä kaloja. Kalojen käsittely mielletään vaikeaksi, mutta samalla kotikeittiössä tehdään molekyyligastronomiaa tieteellisellä otteella. Esimerkiksi YouTubesta löytyy hyvät ohjeet niin muikun puhkomiseen, mateen nylkemiseen kuin hauen ruodottomaksi fileointiinkin. Ja jos käsittely tuntuu ylitsepääsemättömältä, voi sen jättää kalatiskien ammattitaitoisten myyjien hoidettavaksi.

Kotimaista luonnonkalaa on vielä tällä hetkellä kohtuullisesti saatavilla. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Ammattikalastajien keski-ikä on korkea ja harva nuori ryhtyy kalastajan vaativaan ammattiin. Merialueen ja sisävesien ammattikalastajien määrät ovatkin puolittuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Näin kevättalvella eletään yhden oman suosikkikalani, ahvenen, sesonkiaikaa. Tätä Suomen kansalliskalaa on nyt tarjolla niin kauppojen tiskeillä kuin pilkkiavannon alla. Ja tästä herkusta Berlusconikin on epäilemättä kateellinen!

Kommentoi

  1. Löytyisikö joltain momentilta rahoitusta TV mainossarjaan: Kotimainen julkkiskokki tekee kotimaisesta kalasta ruokaa! Sesonkien mukaan eri lajeista. 30 sekuntiin mahtuu jo koko tarina. Liian yksinkertaista ja liian kallista, arvaan…

    1. Hyvää tekstiä Villeltä..
      vastuu oikean mittasuhteen informaatiosta on sekä Livsmedelsverketillä että Eviralla. Kyllä vuosikymmnenien aikana tehdyistä myrkkytiedotteista saa ja on saatu kuluttajat aivopestyiksi. Omalle tyttärelleni, kun hän vime vuonna odotti toista lastaan neuvolan ”tietäjät” kertoivat, että ei ahventakaan saa syödä kun on raskaana.
      No siihen suhteellisuuteen..lohta saa Suomessa pyytää vuositasolla n. 30.000 kappaletta – siis kappaletta. Miten se jaetaan kansakunnalle? Vastaus: on sattumanvaraista saada aito villi lohi ruokapöytään, mutta varoitetaan silti myrkyistä.
      Silakalle käynyt aivan samoin; vain 50- luvulla ja sitä ennen syntyneet vuosiluokat uskaltavat syödä – nuoret äidit ja lapset opetettu välttämään..

  2. Minä menen Ruotsin suositusten mukaan, koska en katso velvollisuudekseni elättää kotimaista kalataloutta oman ja lähipiirini terveyden kustannuksella:

    ” Livsmedelsverkets kostråd om fisk med höga halter av dioxin och PCB
    Vildfångad lax, öring och sill/strömmining från hela Östersjön; från Skånes sydkust till norra Bottenviken, innehåller så höga halter av dioxin och PCB att de innebär en hälsorisk, även om de har halter under EU:s gränsvärde. Detta gäller även vildfångad lax och sik från Vänern och Vättern och röding från Vättern. För konsumtion av dessa fiskar råder Livsmedelsverket därför barn, ungdomar och kvinnor i barnafödande ålder att inte äta de här fiskarna mer än 2-3 gånger per år. Den övriga befolkningen, det vill säga kvinnor som inte planerar fler barn samt män, bör inte äta denna fisk oftare än en gång per vecka. ”

    1. On totta, että Ruotsissa on tiukemmat syöntisuositukset (dioksiini ja PCB) Itämerestä pyydetylle silakalle (sillille), lohelle ja taimenelle kuin Suomella. Evira on kertonut eron johtuvan osaltaan siitä, että Ruotsissa suositukset lasketaan suuremmalla annoskoolla kuin Suomessa. Tämä ei kuitenkaan selitä kokonaan maiden välisiä eroja. Mutta mikään ei tietenkään estä noudattamasta kyseisten lajien osalta Ruotsin syöntisuosituksia myös Suomessa. Tässä linkki Ruotsin suosituksiin: http://www.nyttigfisk.se/

      Kasvuiässä olevat lapset ja hedelmällisessä iässä olevat (lasta haluavat tai imettävät) naiset saavat syödä Ruotsalaisten suosituksien mukaan silakkaa 2-3 kertaa vuodessa. Koska kerta-annoksena on käytetty 150 grammaa, tarkoittaa se 300-450 grammaa silakkaa vuodessa. Aikuiset miehet ja aikuiset ”ei-lisääntymisikäiset” naiset voivat puolestaan syödä silakkaa korkeintaan kerran viikossa. Tämä tarkoittaa 7,8 kiloa vuodessa.

      Suomalaiset ovat viime vuosina syöneet silakkaa keskimäärin 300 grammaa vuodessa. Tästä voi päätellä sen, että suurin osa suomalaisista syö silakkaa reilusti alle Suomen ja Ruotsin syöntisuosituksien. Toki täytyy muistaa, että laskuissa pitää huomioida silakan lisäksi myös syödyt lohet ja taimenet (Itämerestä pyydetyt).

      Blogissa yritin nostaa esille kotimaisen luonnonkalan monipuolisempaa käyttöä. Esimerkiksi muikulle ja kuoreelle ei ole minkäänlaisia syöntirajoituksia, ei Suomessa eikä Ruotsissa. Eri lajeja vaihtelevasti syöden ja syöntirajoituksia noudattaen ei kenenkään terveys vaarannu. Eri kalojen monipuolisemmalla käytöllä myös tasataan suosituimpiin kaloihin (esimerkiksi kuha) kohdistuvaa kulutusta (pyyntipainetta).

      Yhtenä kannanottona voi tähän vielä mainita Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen ”syö kalaa 2-3 kertaa viikossa”. http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *