Blogiartikkelit Ville Vähä Kala

Tunteeko koukussa sätkivä kala kipua? Aiheuttaako pyydystys kärsimystä kaloille? Nämä kysymykset nousevat toistuvasti esille kun käsitellään kalastusta ja sen oikeutusta. Erityisen kiivaaksi keskustelu muuttuu, kun mukaan otetaan pyydä ja päästä -kalastus.

Kaikilla eläimillä on jonkinlainen järjestelmä, joka ottaa vastaan sen kehosta tulevia aistimuksia. Kivun aistimus johtuu sellaisista ärsykkeistä, jotka tuhoavat tai uhkaavat tuhota kudoksia tai elimiä. Välttyäkseen vahingoittumasta eläimille on kehittynyt kipuaisti. Usein sanotaan, että kalojen reagointi kipuun on pelkästään refleksi. Tätä on todisteltu esimerkiksi sillä, että petokalat syövät piikikkäitä saaliskaloja. Tai sillä, että vieheen koukusta vapautettu kala saattaa ottaa samaan vieheeseen heti uudestaan.

Kiistelty professori James D. Rose on sitä mieltä, että kalat eivät voi ylipäätään edes tuntea kipua. Näin siksi, koska kaloilla ei ole aivokuorta eikä erityisesti neokorteksia, jossa tuskan tunteen tiedetään ihmisellä syntyvän. Asia ei ole kuitenkaan näin mustavalkoinen. Kalojen aivoista on löydetty erityisiä reseptoreita, jotka reagoivat voimakkaasti juuri kipuärsykkeisiin. Lisäksi kalojen on havaittu saavan kipuärsykkeistä selviä stressioireita, mikä ilmenee mm. ruokahaluttomuutena.

Culum Brownin ja Kevin Lalandin tutkimuksissa kalojen aivotoiminta ja sitä myöten elämä on osoittautunut yllättävän monimutkaiseksi. Kalaparvilla on selvä sosiaalinen rakenne ja parven jäsenet oppivat tunnistamaan toisensa. Kalat tekevät yhteistyötä ruoan etsimisessä, oppivat asioita toisiltaan ja siirtävät niitä yksilöiden välitykselle sukupolvelta toiselle. Kalastajan kannalta mielenkiintoinen löydös on puolestaan se, että jokaisella kalalla on oma persoonallisuutensa. Ja se vaikuttaa siihen, kuinka helposti kukin yksilö on koukkuun narrattavissa.

Tieteellinen yhteisö ei ole saavuttanut täyttä yksimielisyyttä kalojen kiputuntemuksista. On kuitenkin kiistatonta, että kalojen tuntoaisti toimii ja vaikuttaa kalan käyttäytymiseen. Eikä siihen tiedettä tarvitakaan, sillä jo Suomen laki kieltää kaikkien eläinten perusteettoman vahingoittamisen. Kohtele siis kaloja sen mukaisesti. Koe käyttämäsi pyydykset riittävän usein. Tainnuta välittömästi otettavaksi tarkoitetut kalat ja laske veri pois. Verestys sekä varmistaa kalan kuoleman että parantaa lihan laatua.

Jos kala aiotaan vapauttaa takaisin veteen, niin siihen on syytä olla valmistautunut jo etukäteen. Vallitsevat olosuhteet, kuten veden lämpötila, täytyy ottaa huomioon. Myös kalastuspaikalla ja -välineillä on merkitystä. Pitkä väsytys lämpimässä vedessä on varsinkin lohikaloille kohtalokasta. Pyydä ja päästä -kalastuksessa tulee aina käyttää suurta harkintaa.

Aina ei kalojen vapauttaminen ole mahdollista ilman että kalat vahingoittuvat, tavalla tai toisella. Eikä vahingoittumista välttämättä heti huomaa, vaan se voi ilmetä vasta myöhemmin esimerkiksi heikompana lisääntymismenestyksenä. Tarvittaessa pyydä ja päästä -kalastukseen pitää asettaa rajoituksia, joko kieltoina tai pyyntikiintiöinä. Vastuu tässä asiassa on kalastajien lisäksi myös vesialueiden omistajilla ja kalastuksenoikeuden haltijoilla.

Itse joudun työssäni pyydystämään kaloja mitä moninaisin välinein. Olen aina noudattanut tutkimustyössäni yksinkertaista ohjenuoraa; kalat eivät ole meitä varten, vaan me olemme kaloja varten.

Ja vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen on se, että kaloilta puuttuvat huutoon tarvittavat vehkeet. Kalat kyllä ääntelevät, mutta tekevät sen esimerkiksi päästelemällä kaasua peräaukostaan tai uimarakkoaan kumistamalla.

Kommentoi

  1. Kalat tuntevat kipua suullaan ja kuonollaan. Tämmöinen sattui kerran 1990 luvulla .Olin soutamassa lohta Tenon Lohisuvannossa. Vieheeseemme iski noin 10 kg lohi, joka väsytettäessä käytäytyi poikkeukksellisesti. Se nousi puoliksi pintaan ja näytti toisen puolen etueväänsä ja meni sellaista ”kylkimyyryä” pinnasa ja sitten kun kala oli saatu tutkimme asiaa. Kala oli vaapussa kiinni kielestä ja sen kannakkeista, jotka selvästi ovat kalalle arkoja paikkoja. Toinen vähän samanlainen tapaus sattui samoin 2000 luvun alussa Tuutio u, vähän alempana Teno joella, jossa noin 5 kg kala tarttui vaappuun ja hyppi useita kertoja varsin korkealle, jollaista lohijalka ei normaalisti tee. Siinä vaapun koukku oli lävistänyt kalan kuonossa olevan toisen pienen reiän ja kala tunsi sen ja yritti raivokkaalla hyppimisellä ravistella koukun irti kuonostaan, siinä kuintenkaan onnistumatta. Totesin venee vieressä tilanteen ja väsytin kalan varovasti. Tämäkin vain kertoo, että kyllä kala tuntee epämiellyttävän varsin tarkasti, se ei vain osaa sitä ilmaista, muutoin kuin näin esim. väsytystilanteessa

  2. Hyvä kirjoitus! Suurin osa tutkijoista todellakin on sitä mieltä pohjautuen tieteelliseen tutkimukseen, että kalat tuntevat kipua. Kaloja tulee käsitellä asianmukaisesti ja välttää turhan kärsimyksen aiheuttaminen. Tästä pitäisi laajemmin tiedottaa kalastajia ja ihmisiä yleensäkin.

    Ja todellakin kalan mahdollisimman nopea tainnutus ja verestys saa lihan maistumaan paremmalta ja parantaa säilyvyyttä. Turhaan kärsivä kala erittää stressihormonia joka vaikuttaa makuun ja lihan säilyvyyteen.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *