Blogiartikkelit Jaakko Heikkinen Ilmasto, Maatalous

Kasvihuonekaasuinventaario tekee näkyväksi viljelijöiden toimien vaikutukset ilmastoon. Kerääjäkasvit vähensivät merkittävästi maaperästä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä, ja niillä oli vaikutusta myös maataloussektorin päästöihin.

Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Tuolloin kokonaispäästöt muun muassa teollisuudesta, liikenteestä ja ruuantuotannosta eivät saisi ylittää kasvillisuuteen ja maaperään sitoutuvaa hiilen määrää. Kasvihuonekaasuinventaariota kehitetään jatkuvasti niin, että päästöissä ja nieluissa tapahtuvat muutokset tulevat huomioiduiksi ajantasaisesti.  Ruoantuotannon päästöt arvioidaan osittain maankäyttösektorilla (LULUCF) ja osittain maataloussektorilla.

Kerääjäkasvit, kuten nurmi- ja apilalajit, ovat matalakasvuisia kasveja, joita viljellään yleensä viljan aluskasveina. Niiden käyttöön on kannustettu erityisesti vesistövaikutusten takia ja niiden viljely on vakiinnuttanut paikkansa viljelijöiden keskuudessa. Viime vuosina kerääjäkasvien pinta-ala on ollut noin 120 000 hehtaaria, mikä on noin 5 prosenttia kaikesta viljelymaan pinta-alasta. Kerääjäkasvien on havaittu hillitsevän myös ilmastonmuutosta, koska ne kerryttävät hiiltä maahan. Vuonna 2021 kerääjäkasvien käytön ilmastovaikutukset sisällytettiin ensimmäistä kertaa osaksi kansallista kasvihuonekaasuinventaariota.

Kasvihuonekaasuinventaariossa maaperän hiilivarastomuutokset arvioidaan mallintamalla (Kuva 1). Maaperän hiilivaraston muutokset riippuvat siitä, kuinka paljon maahan päätyy hiiltä kasvintähteiden ja lannan mukana ja toisaalta siitä, missä määrin orgaanista ainetta häviää hajoamisen seurauksena.

Kasvintähteistä peräisin oleva hiili arvioidaan satotilastojen ja viljelypinta-alojen perusteella. Kerääjäkasveista maahan päätyvän hiilen määrän oletetaan olevan vakio, koska kerääjäkasveille ei ole saatavilla vuosittaisia biomassa-arvioita. Kerääjäkasvien viljelypinta-ala lasketaan Ruokaviraston tietoaineistosta, joka perustuu viljelijöille maksettaviin maataloustukiin. Lannan mukana pelloille päätyvä hiili arvioidaan kotieläinten määrän perusteella.

Näinä aikoina tutuksi tullut sanonta “pieni teko, suuri vaikutus” pätee yhtä lailla kasvihuonekaasuinventaarion kehittämiseen kuin myös päästöjen vähentämiseen.

Kasvihuonekaasuinventaarion mukaan kerääjäkasvit vähensivät merkittävästi maaperästä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä (CO2) maankäyttösektorilla (Kuva 2). Kerääjäkasvit vaikuttivat myös maataloussektorin päästöihin: typen mineralisaation dityppioksidipäästöt ja typpihuuhtoumasta aiheutuvat epäsuorat dityppioksidipäästöt vähenivät, kun taas kasvintähteiden hajoamisesta aiheutuvat dityppioksidipäästöt (N2O) kasvoivat. Myös maataloussektorilla kokonaisvaikutus oli päästöjä vähentävä.

Viljelytoimien ilmastovaikutukset tulivat paremmin näkyviksi, kun kasvihuonekaasuinventaariota kehitettiin ottamalla kerääjäkasvit osaksi raportointia. Tämä saattaa osaltaan kannustaa viljelijöitä ympäristön kannalta suotuisiin ratkaisuihin. Näinä aikoina tutuksi tullut sanonta “pieni teko, suuri vaikutus” pätee yhtä lailla kasvihuonekaasuinventaarion kehittämiseen kuin myös päästöjen vähentämiseen.

Kuva 1. Kasvihuonekaasuinventaariossa käytetty laskentamenetelmä kivennäismaapeltojen hiilivaraston arviointiin sekä yhteydet maataloussektorin laskentaan. Lisää Yasso07:stä: https://en.ilmatieteenlaitos.fi/yasso-description
Kuva 2. Kasvihuonekaasuinventaariossa raportoitu päästökehitys kivennäismaiden maaperälle sekä päästöt ilman kerääjäkasvien mukaanottoa. Negatiiviset arvot tarkoittavat päästöä ja positiiviset hiilen nielua.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *