Blogiartikkelit Kirsi Usva Ympäristö

Avokado on eksoottinen hedelmä, joka on saavuttanut kyseenalaista mainetta paitsi trendikkäänä terveysherkkuna, myös vesivastuun pahiksena. Sanotaan, että tällä vettä kuluttavalla roistolla on valtava vesijalanjälki, eikä sen syömisellä vesirikkaassa pohjoisessa maassa paljon kannattaisi pröystäillä. Mutta mikä on totuus, ja kuinka eri yrityskulttuurit vaikuttavat siihen, onko avokado pahis, hyvis vai ihan tavis?

Tuotteen vesijalanjäljellä tarkoitetaan tavallisesti vesimäärää, joka tuotteen tuotannossa on kulunut. Mekonnen ja Hoekstra laskivat jo vuonna 2011, että avokadon vesijalanjälki on 1 981 kuutiota per tonni avokadoa (globaali keskiarvo).

Kesko on tutkinut omien avokadojensa vesijalanjäljet ja heidän tuloksensa on samaa suuruusluokkaa. Tämä on hieman enemmän kuin hedelmillä yleensä.

Mitenkään tavattoman korkeasta vedenkulutuksesta ei kuitenkaan ole kyse. Vedenkulutuksessa tuotetonnia kohti avokadon peittoavat esimerkiksi öljykasvit, palkokasvit ja viljat sekä maito ja lihatuotteet. Miksi tässä sitten avokadosta puhutaan?

Avokadollakin on osoite

Avokadoja tuodaan Suomeen eniten Perusta, Chilestä, Brasiliasta ja Espanjasta, hieman sesongin mukaan vaihdellen. Brasilia on näistä maista vesirikkain. Chilessä, Perussa ja Espanjassa on veden niukkuutta, mutta yhdenkin maan sisällä tuotantoalueiden välillä voi olla huomattavia eroja.

Avokado  ei siis tule yhdestä ja samasta Perusta, Chilestä, Brasiliasta ja Espanjasta, vaan se on kotoisin joltakin nimetyltä tilalta, jolla on osoite. Kotiosoite on myös kaikilla elintarvike- ja rehuraaka-aineilla, tekstiileillä, paperilla, muovilla, polttoaineilla ja teollisten tuotteiden raaka-aineilla ja osilla. Ne ovat osa suurempia tuotantoketjuja, ja juuri tuotantoketjujen verkostot sitovat myös suomalaiset yritykset kymmeniin ja satoihin tuhansiin erilaisiin vesistöalueisiin maailmalla.

Tässä tullaan villakoiran ytimeen eli yritysten vesivastuuseen. Sillä on erittäin suuri vaikutus, ovatko suuren vesijalanjäljen tuotteet – avokadokin – aina pahiksia.

Haaste: tehdään maailman vesivastuullisin yrityskulttuuri

Yritykset ovat paljon vartijoina ja ison urakan edessä. Koska vesilitra Saharassa merkitsee enemmän kuin Suomessa, pitäisi vesijalanjäljen arviointi ulottaa sen vaikutuksiin saakka ja tarkastella, mitä tietty veden kulutus tai pilaantuminen paikallisesti merkitsee – juuri siellä, missä vesi on kulutettu. Vastaanottavasta vesistöstä myös riippuu, millaista haittaa sinne tuotannosta päässeet ravinteet ja muut haitta-aineet aiheuttavat.

Riskien kartoitus on yritysten vesivastuutyön ensimmäinen askel. Siitä on hyvä edetä kohti vesivastuun jatkuvaa parantamista. Luke, Aalto-yliopisto, VTT, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, ulkoministeriö, WWF Suomi sekä Sitra haastavat nyt kaikki suomalaisyritykset mukaan vesivastuutyöhön.

Kunnianhimoinen tavoite on nostaa suomalaisyritykset maailman vesivastuullisimmiksi vuoteen 2030 mennessä! Talkoista ei ole kyse: vesivastuutyö, kuten muukin kestävyyden edistäminen parantaa myös yrityksen muuta tulosta. Samalla haastetaan myös tutkimus, koulutus ja politiikka tukemaan tavoitetta.

Miltä tämä kuulostaa? Olet tervetullut aamiaistilaisuuteen 25.10.kuulemaan ja keskustelemaan vesijalanjäljestä ja juuri julkaistusta vesivastuutiekartasta. Pohdimme, mitä organisaatiosi voi tehdä vastuullisen veden käytön edistämiseksi. Tilaisuuden työpajaosiossa saat käytännön työkaluja vesivastuullisuuden hallintaan yritysten kansainvälisissä arvoketjuissa.

Uskon, että vesivastuun hyvisten joukossa tulee olemaan paljon suomalaisia yrityksiä!

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *