Blogiartikkelit Teppo Vehanen Kala

Yhdyskuntajätevesidirektiivi, vesipuitedirektiivi, habitaattidirektiivi, vesien kunnostusstrategia, pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia, kalatiestrategia… listaa voisi jatkaa pitkään. Ja vielä se kirosana päälle: Natura2000.

Vesienhoitoa ohjaavat useat valtakunnalliset ja alueelliset ohjelmat sekä strategiat. Myös toimijoita on paljon.  Vesien tila ei kuitenkaan parane siitä, mitä enemmän strategioita on sitä ohjaamassa.

Suomalaista vesienhoitoa ei voi moittia tehottomaksi. Päinvastoin, joissakin asioissa on onnistuttu hyvin. Jopa niin hyvin, että suomalainen vesiosaaminen mielletään vientituotteeksi, jota viedään esimerkiksi kehittyviin maihin. Pistekuormitus, yhdyskuntien ja teollisuuden päästöt, on pitkälti saatu kuriin.

Miksi sitten lohi ei polski joka vesistössä ja miksi vesi ei ole kristallinkirkasta kuin etelänmatkojen uimarannoilla? Luonnontilaisista joista 35, järvistä 15 ja rannikkovesistä 75 prosenttia ovat yhä hyvää heikommassa ekologisessa tilassa vesipuitedirektiivin raportoinnin mukaan. Monien sisävesien uhanalaisten luontotyyppien suotuisan suojelun tasoa ei ole saavutettu luontodirektiivin raportoinnin mukaan.

Monet vesistöistämme ovat moniongelmaisia ja parempaan tilaan päästään tehokkaasti vain toimimalla koko valuma-alueella usean toimijan yhteistyönä. Ongelmiin, kuten hajakuormituksen vähentämiseen, happamien sulfaattimaiden päästöihin ja säännöstelyhaittoihin, tarvitsemme edelleen kustannustehokkaita ratkaisuja. Luontaiselle maaperällemme ja sitä kautta tummille vesillemme emme kuitenkaan voi mitään.

Kiertotalous, mukaan lukien tehokas ravinteiden kierrätys, on päivän mantra. Sen puitteissa haetaan uusia ratkaisuja myös vesien tilan parantamiseksi. Mutta edelleen vaakakupissa painavat voimakkaasti taloudelliset arvot: kuinka paljon, jos ollenkaan, olemme valmiita tinkimään taloudellisesta tuotannosta vesien tilan hyväksi?  Vai kääntääkö biotalous asetelman päälaelleen ja teemme maatalouden ja teollisuuden sivuvirroista uutta liiketoimintaa.

Lopuksi, ja täysin yllättäen, joudun kehumaan hallitusta: uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttäminen on nostettu yhdeksi luontopolitiikan kärkihankkeeksi. Vaelluskalakantojen palauttamiseen kietoutuu iso osa vesienhoidon kenttää.

Tarvitaan kalateitä, koskielinympäristön kunnostamista ja valuma-aluekunnostuksia. Myös kalastusta voidaan joutua säätelemään ja ihmisten tavoitteita yhteen sovittamaan. Tarvitaan siis kokonaisvaltainen toimintatapa, jotta hankkeella on mahdollisuus onnistua.

Tiivistettynä vesienhoidon tehostamiseen tarvitaan rahan lisäksi erityisesti kahta asiaa:

Eri ohjelmien ja direktiivien tavoitteiden ja toimenpiteiden yhteensovittamista toimivaksi kokonaisuudeksi sekä uusia konkreettisia kustannustehokkaita menetelmiä ja toimintatapoja vesien tilan parantamiseksi.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 1.2.2016.

 

Kommentoi

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *