Blogiartikkelit Maarit Heinonen Maaseutu, Maatalous, Puutarha

’Kirkniemen Talvi’, ’Grenman’, Sariola’, ’Gallen’ – nämä ja useat muut vanhojen omenalajikkeiden nimet herättävät monessa meistä makumuistoja lapsuudesta. Näitä suomalaisia paikallisomenalajikkeita kasvaa monilla kotipihoilla. Monet mummoloiden pihojen vanhat omenapuut ovat kuitenkin ränsistyneitä ja vaarana on, että puuvanhuksen kuollessa katoaa geneettisiltä ominaisuuksiltaan arvokas lajike.

Kansallisessa kasvigeenivaraohjelmassa ja sitä tukevissa hankkeissa yritetään estää vanhojen hyöty- ja koristekasvien häviämistä. Keskeinen keino on tallentaa arvokkaita vanhoja lajikkeita ja maatiaiskantoja säilytyskokoelmiin. Luken geenivarakokoelmiin on kuitenkin yleisöllä rajoitettu pääsy.

Jos me suomalaiset emme arvosta kasviperintöämme, kuka sen meidän puolestamme tekee?

Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmat on uusi ympäristökorvauksen tukimuoto, jonka avulla pyritään geenivarojen turvalliseen säilyttämiseen. Varmuuskokoelmat toimivat Luken geenivarakasvien varmuuskopioina. Varmuuskokoelmien avulla geenivarat tulevat myös lähemmäksi kansalaisia, sillä niitä tullaan perustamaan yleisölle avoimiin paikkoihin.

Varmuuskokoelmat toimivat Luken geenivarakasvien varmuuskopioina ja päinvastoin. Pelloilla sijaitsevien kokoelmien varmistusta tarvitaan, sillä kenttäkokoelmat ovat alttiina kasvitaudeille ja -tuholaisille.

Omenapuiden varmuuskokoelma Lohjalla

Suomen ensimmäinen alkuperäiskasvien varmuuskokoelma sijaitsee paikallisyhdistyksen hallinnoimassa yleisölle avoimessa hedelmälajipuistossa Fruticetumissa Lohjalla. Tarhaomena on valittu ensimmäiseksi varmuuskopioitavaksi kasvilajiksi.

Suomalaisia siemensyntyisiä paikallisomenalajikkeita on etsitty, löydetty ja varmennettu usean vuoden ajan Luken hankkeissa. Geenivarallisesti arvokkaiksi määritettyjä paikallisomenalajikkeita on noin sata, ja lähes kaikki on saatu talteen Luken kokoelmaan. Näistä kolmasosa on Fruticetumissa varmuuskokoelmassa.

kirkniemen-talvi-useita-1000
’Kirkniemen Talvi’ valmistuu poimittavaksi syys-lokakuun vaihteessa ja kypsyy syöntikelpoiseksi varastossa. Kuva: Luke, arkisto.

Pitkän yhteistyön hedelmä

Paikallinen kotiseututyö on valtava voimavara ja sillä voi saada aikaan merkittäviä asioita. Paikallisyhdistyksen hallinnoima ja paikallisten kasvituntijoiden perustama neljän hehtaarin Fruticetumin-hedelmälajipuisto on tästä mahdottoman hieno esimerkki. Puistoon on vuodesta 2008 lähtien koottu mittava kokoelma Suomessa menestyviä monivuotisia puuvartisia hedelmä- ja marjakasveja. Kaikkiaan puistossa kasvaa 450 eri lajiketta. Suomalaisten lajikkeiden lisäksi siellä kasvaa vanhoja ja uudempia ulkomaisia lajikkeita sekä myös erikoisempia kasvilajeja kuten minikiivi.

Paikalliset aktiivit halusivat perustaa puiston säilyttämään lohjalaista puutarhaperinnettä ja myös edistämään suomalaisten puutarhaharrastusta. Marsalkka Mannerheimin vanhuudenkotinakin tunnetun Kirkniemen kartanon mailla sijaitsevan Fruticetumin hyvin hoidettu puutarha jatkaa hienolla tavalla myös kartanon puutarhaperinteitä.

Suomalaisiin viljelyolosuhteisiin vuosikymmenten aikana sopeutuneiden paikallislajikkeiden geenipankkisäilyttäminen ei ole pelkästään geneettisen monimuotoisuuden vaalimista, se on myös menneiden sukupolvien työn arvostamista. Jos me suomalaiset emme arvosta kasviperintöämme, kuka sen meidän puolestamme tekee?

Kommentoi

  1. Terveiset Sääksmäeltä.Meillä on noin 150vuotta vanha omenatarha .Aikanaan tarhassa oli noin 70 puuta nyt jäljellä kolme puuta ”äitenpuu hillo omenapuu jaVilhon puu kiinnostais tietää lajikkeet. Ja voisko jotenkin lisätä.

  2. Hei! ”Ilmiantolomake” ei tunnu nyt toimivan, siksi kirjoitan tähän kommenttipalstaan.
    Hoidin 1985 – 2006 omenatarhaa Espoon Mankkaalla, tai nykyisin Pohjois-Tapiolassa
    tontilla jolle on istutettu omenapuita 30-luvulta lähtien. Siellä on minun mielestäni Lanttu -niminen puu, pieni mutta vanha. Kuvauksen luin joskus 90-luvulla jostain vanhasta kirjasta. Ehkä se on sama Lantun talvi, joka on etsittävien listalla. Joka tapauksessa mielestäni mielenkiintoinen lajike.

    Toinen etsittävä nimeltään Långsjön päärynäomena saattaa myös olla siellä. Tämä on pelkkä luulo, sillä kuvausta en ole löytänyt mistään, mutta heldelmä maistuu erehdyttävästi päärynältä. Puu on valtavan rehevä ja satoisa.

    Ilmoitin tuosta Lantusta aikoinaan Maatiaiset ry:lle, mutta siellä ei kukaan reagoinut. Asia on jäänyt vaivaamaan minua sen jälkeen kun en ole tontilla enää käynytkään.

    Ystävällisin terveisin Tea Vikstedt

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *