Blogiartikkelit Tuija Sievänen Maaseutu, Metsä, Tilasto, Yleinen

Kaikkihan me ulkoilemme ja teemme luontomatkoja. Vähintäänkin kävelemme raittiissa ulkoilmassa lähimetsässä tai matkustamme kansallispuistoon patikoimaan. Ketä se kiinnostaa ja miksi?

Kunnat ja valtio hakevat sote-uudistuksella säästöjä verorahoilla kustannettavista sosiaali- ja terveyspalveluista. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että myös kansalaisten terveysongelmien ehkäisy voisi tuoda merkittäviä säästöjä terveydenhoidon kustannuksiin.

Helposti saatavilla olevat lähivirkistysmahdollisuudet sekä luontomatkailukohteet toimivat tutkitusti terveyttä ja hyvinvointia tukevina voimavaroina.  Luonnossa virkistäytyminen lisää kansalaisten hyvinvointia, elämänlaatua ja terveitä päiviä.

Kerätään tietoa, mitä tarvitaan, paikataan puutteita ja karsitaan turhaa.

Virkistysmahdollisuuksien tarjoamisesta syntyy kuitenkin kustannuksia. Kansalaiset ulkoilevat mieluusti kuntien järjestämillä ulkoilualueilla, joissa on hyvin hoidetut, valaistut kävelyreitit ja pyörätiet, sekä valtion hoitamissa kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla.

Ulkoilua helpottavat rakenteet ja palvelut eivät ole jokamiehenoikeutta, vaan kansalaisille maksuttomia palveluja, jotka rahoitetaan yhteisistä verorahoista.

Siksi kustannusten ja hyötyjen vertailua varten tulisi tietää, miten paljon kansalaiset käyttävät näitä palveluja, kuka käyttää ja mitä hyötyä he kokevat saavansa. Sama koskee luontomatkailuun tehtäviä investointeja.

Tarvitsemme tilastoja, jotka kertovat virkistyskäytöstä ja sen vaikutuksista. Virkistyskäytön tilastoinnista on jo kokemusta ja hyviä käytäntöjä.

Sen sijaan on tunnistettu, että nykyinen matkailun tilastointi ei palvele luontomatkailun seurantaa. Virkistyskäytön ja luontomatkailun tilastointi ja seuranta tarvitsevat kehittämispanoksia sekä päätöksiä ja takuita niiden jatkuvuudesta.

Luonnossa virkistäytymisen hyötyjä ja vaikutuksia voidaan arvioida vasta, kun perustietoa on käytettävissä.

Luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailua kuvaavaa tilastotietoa on arvioitu juuri valmistuneessa Valtioneuvoston rahoittamassa VN TEAS -hankkeessa.

Siinä selvitettiin, miten hyvin nykyinen tiedonkeruu vastaa asiantuntijoiden tietotarpeita. Arviointi on aika ajoin tarpeellista: Kerätään sitä tietoa, mitä tarvitaan, paikataan puutteita ja karsitaan turhaa.

Kävelyretkeni lähimetsässä ja luontokokemukseni ovat siis tärkeitä ja kiinnostavia.

Pohjoismaisen rakkausteorian eli pohjoismaisen hyvinvointivaltion taustateorian hengessä yhteisiä verovaroja käyttämällä huolehdimme omasta ja toistemme hyvinvoinnista ja terveydestä.

Näin tehden elämänlaatumme on tutkitusti maailman parasta! Jos tilastojen laatiminen auttaa asiassa, eiköhän niitä kannata tehdä!

 

Aiheesta myös:

 

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.1.2018

Artikkeli on vapaasti julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös