Blogiartikkelit Jyrki Niemi Maatalous

Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen jo yli kaksi vuosikymmentä. Millaiselta jäsenyys näyttää maatalouspolitiikan näkökulmasta?

Suomen maatalouspoliittiset kansalliset tavoitteet ovat olleet peruspiirteissään samat koko EU-jäsenyyden ajan.  Keskeisin tavoite on ollut suomalaisen maatalouden pysyvän, olosuhteista aiheutuvan kilpailukykyhaitan kompensoiminen, jotta kotimainen tuotanto menestyisi EU:n yhteismarkkinoilla. Tähän on pyritty sekä kehittämällä EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa Suomen tarpeita vastaavaan suuntaan että liittymisehtojen mahdollistamilla kansallisilla toimenpiteillä.

Tärkeänä maataloustuottajana ja kauppamahtina EU voi paremmin suojata elinkeinoa kuin yksinäinen Suomi.

Ensimmäiset vuosikymmenet

Jäsenyyden ensimmäiset kymmenen vuotta olivat Suomen maatalouspolitiikassa eräänlaista selviytymistaistelua. Silloin keskityttiin neuvottelemaan komission kanssa maataloutemme tarvitsemista poikkeusjärjestelyistä ja hankkimaan taustatukea muilta jäsenmailta Suomen erityisratkaisuille.

Jäsenyyden toisen vuosikymmenen aikana Suomi on ottanut aiempaa aktiivisemman otteen yhteisen maatalouspolitiikan luomiseen. Suomi on tarjonnut ratkaisuja muun muassa EU:n maatalouspolitiikan yksinkertaistamiseen ja yleiseurooppalaisten kriteerien määrittämiseen epäsuotuisille tuotanto-alueille.

Jäsenyyden toisen vuosikymmenen aikana Suomi on ottanut aiempaa aktiivisemman otteen yhteisen maatalouspolitiikan luomiseen.

Suomen viiteryhmä maatalouspolitiikassa Euroopan tason neuvotteluissa on vaihdellut asiakohtaisesti. Maatalouden tukikysymyksissä ja erityisjärjestelyjen perustelemisessa Suomella on ollut eniten yhteistä Itävallan, Slovenian, Portugalin, Espanjan ja Ranskan kanssa. Näissä kysymyksissä puolestaan EU:n maatalouspolitiikan liberalisointia kannattavat jäsenmaat kuten Alankomaat, Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska ovat olleet kauimpana Suomen linjasta. Toisaalta Suomi on tehnyt Ison-Britannian ja Ruotsin kanssa hyvää yhteistyötä yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamiseksi.

Viljelijän näkökulma

Viljelijän näkökulmasta EU-jäsenyys ei ole ollut helppo asia. Maatalouden kannattavuus on heikentynyt ja jäänyt jälkeen EU:n keskiarvosta. Toisaalta maatalouden muutokset olisivat todennäköisesti olleet samankaltaisia ilman EU-jäsenyyttäkin. Tähän olisivat johtaneet erityisesti kansainvälisen kauppapolitiikan paineet, mutta myös kansalliset paineet. Suomalaiset eivät olisi pitkään hyväksyneet tuonnilta suojattua ja hintasäännösteltyä ruokataloutta.

EU-jäsenyys ei juuri kiihdyttänyt jo muutenkin käynnissä olleita kehityssuuntia eli maatalouden työllisten vähenemistä ja tilamäärän jyrkkää pudotusta. Maatalouden tuotantomäärät ovat nykyisin suunnilleen samoja kuin ennen EU-jäsenyyttä.

Voidaankin perustellusti sanoa, että EU-jäsenyys oli Suomen maataloudelle pitkän aikavälin vakuutus. Tärkeänä maataloustuottajana ja kauppamahtina EU voi paremmin suojata elinkeinoa kuin yksinäinen Suomi.

Uutuuskirjassa tarkastellaan Suomen EU-politiikkaa myös maa- ja elintarviketalouden osalta

Ulkoasianministeriön Eurooppatiedotuksen uusimmassa kirjassa Reunalla vai ytimessä? tarkastellaan kokonaisvaltaisesti Suomen EU-politiikkaa koko jäsenyysajalta. Kirja tarjoaa tutkimukseen perustuvaa uutta tietoa Suomen EU-politiikasta ja pyrkii herättämään laajempaa keskustelua maamme roolista ja tavoitteista Euroopassa.

Kirja sisältää myös minun ja Ilkka P. Laurilan kirjoittaman luvun, jossa tarkastellaan Suomen EU-politiikkaa maa- ja elintarviketalouden osalta jäsenyyden alusta tähän päivään. Onko Suomi on onnistunut EU-aikana maatalouspoliittisissa tavoitteissaan? Miten Suomen maatalous on menestynyt muihin EU-maihin nähden? Mitkä jäsenvaltiot ovat Suomen läheisimpiä kumppaneita?

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *