Blogiartikkelit Janne Artell Kala

Vaelluskalakantojen elvyttämiseksi voisi kannattaa lunastaa ja poistaa pieniä vesivoimalaitoksia.

Voisiko voimalaitospatoja poistaa Suomessa vaelluskalakantojen elvyttämiseksi – kannattaisiko se? Tällä ajatuksella lähdin tekemään laskuharjoitusta, jonka tulos yllätti.

Kalateiden rakentamisesta ja toimivuudesta sekä erityisesti kustannusten taakanjaosta kiistellään jatkuvasti. Kuudessa vesistössä (Kemijoki, Oulujoki, Vuoksi, Kokemäenjoki, Kymijoki ja Iijoki) on Suomen vesivoimatuotannon kapasiteetista 96 prosenttia ja vajaa kaksi kolmasosaa käytössä olevista vesivoimalaitoksista. Siis hetkinen – 23 rakennetulla vesistöllä, joilla yli kolmasosa käytössä olevista voimalaitoksista (83 kpl) tuotetaan alle 5 prosenttia vesisähköstä? Kannattaisiko vaelluskaloille merkittäviä vesistöjä avata kokonaan? Atlantin lohen kannalta pääsy suuriin jokiin on tärkeää, mutta uhanalainen meritaimen nousee pienempiäkin puroja pitkälle kutemaan.

Tahdon herättää teidät ajattelemaan vesivoiman mittasuhteita Suomessa vesistöstä toiseen ja pohtia sellaistakin mahdollisuutta, että Suomessa olisi selkeästi omat vesistönsä sähköntuotantoon ja kalantuotantoon.

Ennen laukalle lähtöä on syytä laittaa lyhyt huomiolista tulitikkuaskin kanteen tehdyistä laskelmista. Seuraavissa laskelmissa ei ole mukana patojen purkamisen ja poikastuotantoalueiden ennallistamisen kustannuksia suhteessa kalateiden rakentamisen ja ylläpidon kustannuksiin, saati varmuutta että kala nousee varmasti vapaaksi avattuun jokeen.

Pienten voimalaitosten vesistöjä on paljon, hyöty pientä.

Siirrytään räjäyttävään ajatusleikkiin. Alle 1 megawatin tehoisia vesivoimaloita kutsutaan kansankielellä tippavoimaloiksi. Kuinka monella rakennetulla vesistöllä on vain 1 MW tehoisia tai pienempiä voimalaitoksia tällä hetkellä? Yhdellätoista, joissa on yhteensä 28 voimalaitosta. Näiden sähköntuotanto vastaa alle puolta prosenttia Suomen vesivoimatuotannosta. Jos tämä kuulostaa paljolta poistettavaksi, mennään askel pienempään suuntaan.

Painetaan siis punaista nappia vesistöjen kohdalla joissa vain 0,4 MW tai vähempitehoisia voimalaitoksia. Tulos – neljä vesistöaluetta, yhteensä 5 voimalaitosta. Näillä voimalaitoksilla tuotetaan luokkaa 5-6 GWh sähköä vuodessa. Tämä vastaa kotimaisesta vesivoiman kokonaistuotannosta alle puolta promillea ja 5 snt/KWh sähkön hinnalla alle 300 000 euron vuosituloja. Sattumalta näistä neljästä vesistöstä kaksi on listattuja kalatiestrategiassa: Kiskonjoki ja Virojoki. Ne kaksi muuta vesistöä ovat Vantaanjoki ja Oravaistenjoki.

Olisi hyvä yhdistää ekologista ja taloudellista tutkimustyötä koko maan tasolla, jotta ymmärrettäisiin missä kalateitä kannattaa vaatia, missä ei, ja missä vesistön vapauttaminen voisi lopuksi tuottaa suuremman hyödyn.

Kalatien rakentaminen maksaa sadoista tuhansista useisiin miljooniin euroihin ja siihen juoksutetun virtaaman suhteellinen merkitys on pienillä voimalaitoksilla suurehko. Toisaalta suurilla vesistöalueilla kalantuotantomahdollisuudet voivat olla suuret ja mahdollisuudet paremmat esimerkiksi lohikantojen palauttamiseen.

Olisi hyvä yhdistää ekologista ja taloudellista tutkimustyötä koko maan tasolla, jotta ymmärrettäisiin missä kalateitä kannattaa vaatia, missä ei, ja missä vesistön vapauttaminen voisi lopuksi tuottaa suuremman hyödyn. Nykyisen muotoinen vesilaki ei kuitenkaan taivu ilman muutoksia siihen, että haitan aiheuttaja vesistöllä A maksaisi vesistön B paremmaksi, vaikka se olisi kustannustehokas ratkaisu. Maksettuja korvauksia ei myöskään voida viranomaisten budjettirajoitusten vuoksi säästää pitkäaikaisesti suurempia kertainvestointeja varten.

Suosittelen omahyväisesti vastikään julkaistun Vaelluskalakantojen elvyttäminen – ympäristövirtaama ja muut ratkaisut -raportin lukemista, jos asia kiinnostaa ekologiselta, taloudelliselta ja oikeudelliselta kantilta.

 

Laskelmien taustalla käytetään www.vesirakentaja.fi/voimalaitokset/laitosluettelo.html tietoja, jonka mukaan 29 vesistöllä on voimalaitostoimintaa.

Kommentoi

  1. Kiitos, Matti, lisäyksistäsi – lyhyeen blogikirjoitukseen mahtuu vain pieniä paloja kokonaisuudesta, joka tuntuu päivä päivältä kasvavan laajemmaksi (vaan ei hallitsemattomaksi).

    Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä, että kokonaiskuvasta ja sen selvittämisestä tulee ottaa vastuu. Ja myös siitä, kuka käyttää punaista nappia – jos tarpeen. Tutkijoilla ja asiantuntijoilla kautta linjan olisi ymmärtääkseni kiinnostusta koota hajallaan oleva tietämys pakettiin ja luoda valistuneita ehdotuksia nykytilan parantamiseen koko maan tasolla.

    Vesilain tarkastamista suositellaan raportissamme juuri vanhojen lupien osalta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lupia tarkastellaan määräajoin.

  2. Erinomainen kirjoitus ja hyvää pohdintaa pienten voimalaitosten hyödyistä ja haitoista. Muistutettakoon myös, että noin kolmasosalla pienistä alle 5MW:n voimalaitoksista ei ole lainkaan kalatalousvelvoitteita, eli näiden ei tarvitse osallistua millään tavalla kalakannoille aiheutetun haitan korjaamiseen. Valitettavasti nykytilanteessa velvoitteita ei voida jälkikäteen edes määrätä, ellei voimayhtiö itse niin halua.

    Laajemmassa kuvassa keskeinen ongelma on, ettei kenelläkään tunnu olevan vastuuta vesiluonnon monimuotoisuuteen ja vesivoimaan liittyvän kokonaisuuden hallinnasta. Valtionhallinnon nykyinen linja pienten vesivoimalaitosten suhteen näyttää lähinnä skitsofreeniseltä. Uhanalaisten vaelluskalojen elvyttäminen on hallituksen luontopolitiikan kärkihanke, mutta samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriö tukee investointeja pienvesivoimaan.

    Käytännön tasolla suurin ongelma lienee kuitenkin se, että vesivoimayhtiöt ovat yrityksiä, joita valtiovalta pystyy ohjaamaan lähinnä lainsäädännön, verotuksen ja tukien kautta. Mikäli voimalaitoksen investoinnit on kuoletettu jo aikaa sitten, eikä velvoitteet, määräykset tai verot rasita tulosta, niin vähätuottoinenkin voimalaitos voi olla omistajalleen hyvin kannattava. Vähän niinkuin perinnöksi saatu sijoitusasunto hyvin hoidetusta taloyhtiöstä. Jos siis vanhoja lupia ja niihin sisältyviä määräyksiä ei tarkisteta, niin ei kannata olettaa, että yrityksillä olisi motivaatiota luopua laitoksistaan, etenkään ilman huomattavaa korvausta.

    Mikäli nykyisestä lukkotilanteesta halutaan jollain aikataululla eteenpäin, niin valtionhallinnon taholta tarvitaan rohkeita avauksia vesivoimalaitosten lupien ja määräysten suhteen. Lapin ELY-keskus onkin jo näyttänyt hyvää esimerkkiä Kemi- ja Iijoella. Tarvitaan siis voimalaitosten velvoitteiden ja määräysten päivittämistä nykytiedon mukaisiksi ja ennen kaikkea jo olemassa olevien määräysten ja lupaehtojen toimeenpanoa ja noudattamista. Lisäksi vesilakia pitää tarkistaa niin, että kalatalousvelvoite voidaan lisätä lupaan myös jälkikäteen.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *