Blogiartikkelit Panu Orell Kala

Negatiiviset aiheet hallitsevat monesti uutisvirtauksia, ikäviä asioita tuntuu tapahtuvan ja ongelmia ilmaantuvan. Sama sävel on tuttu myös vaelluskala-asioissa. Kannat ovat äärimmäisen uhanalaisia, nousukaloja on vähän, kalatiet eivät toimi, salakalastus rehottaa, rahoittajaa ei löydy, mitään ei tapahdu. Todellisuudessa tilanne on huomattavasti valoisampi, toimia tehdään ja vaelluskalakannat elpyvät, hiljalleen!

Joitakin hetkiä sitten havahduin jälleen negatiiviseen uutisointiin, kun Tornionjokeen raportoitiin nousseen kesällä vain 40 000 lohta. Onhan siinä toki iso pudotus edellisvuoden lähes 100 000 lohen huippunousuun verrattuna, mutta vain pari vuosikymmentä sitten Tornionjoen lohikanta kitui henkihieverissä ja kannan ylläpitämiseksi istutettiin vuosittain valtavia poikasmääriä.

Tornionjoen lohikannan elvyttäminen sukupuuton partaalta on käsittämättömän hieno tarina, maailmanlaajuisestikin.

Kiitos useiden toimenpiteiden, erityisesti merialueen kalastuksen säätelyn, Tornionjoen lohi ylläpitää nykyään itsensä, kalastusmahdollisuudet ovat hyvät, eikä istutuksia tarvita. Tornionjoen lohikannan elvyttäminen sukupuuton partaalta on käsittämättömän hieno tarina, maailmanlaajuisestikin. Samaan aikaan myös Simojoen lohikanta on elpynyt merkittävästi.

Rakennetuilta joiltakin kaikuu hyviä viestejä. Kymijoessa lohi lisääntyy luontaisesti joen alimpien patojen alapuolella, ja uusien vaellusyhteyksien avauduttua odotuksissa on poikastuotannon merkittävä kasvu myös patojen yläpuolella.

Rakennetuilta joiltakin kaikuu hyviä viestejä.

Maamme merkittävimpiin kuuluvalla meritaimenjoella, Isojoella, on parhaillaan käynnissä joen pääuoman viimeisen merkittävän vaellusesteen, Villamon padon, poisto. Kohta taimen pääsee nousemaan Isojoen latvoille asti. Samaan aikaan Vantaanjoki on noussut takaisin huomattavaksi vaelluskalavesistöksi. Siellä lukuisat ihmiset saavat joka syksy todistaa taimenten kutupuuhia keskellä uljasta pääkaupunkiamme.

Maamme rakennetuimpiin vesistöihin kuuluvalla Oulujoellakin tapahtuu. Aivan Oulun kaupungin keskustassa virtaavien pienten suistopurojen kunnostukset ovat käynnissä ja vuosikymmenten kuivuuden jälkeen niissä alkaa virrata vesi myös talvisin. Taimen ja muut kalat kiittävät!

Listaa voisi jatkaa monilla muillakin kohteilla, hyvää kehitystä tapahtuu vaelluskalarintamalla ympäri maata.

No niin, pahoittelen tätä positiivista purkautumista. Siirryn seuraavissa blogeissani taas ongelmiin ja haasteisiin. On toki niitäkin.

Kommentoi

  1. Suomalaisten politikkojen päätöksillä ei ole kehitystä parempaan suuntaan saatu aikaan varsinkaan Torniojoessa. Vasta silloin kun EU kielsi ajoverkkopyynnin itämeressä lähti lohikannat nousuun. Nykyinen hallitus kyllä tekee kaikkensa, ettei lohi pääsisi torniojokeen asti vaan, että se pyydettäisiin harrastelijakalastajien voimin pohjanlahden rannikolla. Kiintiöihin perustuva lalastus kun vaan ei toimi meillä eikä muuallakaan missä sitä on kokeiltu.

  2. Todellisuudessa se vähäinen kehitys, mikä on vaelluskalojen suhteen saavutettu, on tullut vapaaehtoisella pohjalla toimivien aktiivien kovan poliittisen taistelun seurauksena, jossa vastustajina ovat olleet ammattikalastajien edustajat, ja myös monet koulutetut kalatalouden ammattilaiset. Monet ilmeiset tosiasiat, kuten pienvesien merkitys kiellettiin täysin 20 vuotta sitten, ja Vantaan elpyminen on lähes täysin saatu aikaan vapaaehtoistyöllä todella vähäisillä julkisilla resursseilla. Ja kuinka paljon esim. suomalaisen taimenen genetiikasta on leväperäisten kalanviljelytouhujen ja holtittoman istutuspolitiikan jälkeen jäljellä? Olisko 1-2% vai vähemmän? En usko, että ainakaan minun elinaikanani voi kalastaa taimenta hyvällä omallatunnolla Suomen rajojen sisällä.

  3. Joo, paljon on saatu aikaan laajalla yhteistyöllä! Vielä on paljon tehtävää vesilain uudistuksesta M74-taudin hoitoon, uhkaavista hankkeista (esim. Hannukaisen kaivos) Puolan kuriinsaamiseksi. Jatkuu maanantaina!

  4. EUssa ei ole montaa samanlaista kalastuksen säätelyn menestystarinaa. Harmittaa vieläkin etten ostanut Tornionjoelta rantakiinteistöä silloin kun eka kerran laskin mitä lohentuotanto voisi olla. Silloin minulle nauroi monet pitkään alalla olleet konkarit:) Luonto näyttää kun sille annetaan mahdollisuus!

  5. Hyvä kirjoitus. Tornionjoen lohikantojen elvyttämistoimia voisi hehkuttaa enempikin. Jo on aikakin nostaa häntää. Istutukisilla on ollut vissi merkitys Tornionjoen lohikantojen elpymisessä. Tämä asia tahtoo aina unohtua. Nyt sekin puoli mainittiin.

  6. Hieno kirjoitus. Asia on juuri niin. Tornionjoen lohikannan elpyminen on tarina, joka hakee vertaistaan ihan globaalissakin mittakaavassa. Nyt ollaan saavutettu sellainen taso, jossa tulemme näkemään nousuja ja laskuja, mutta kanta on kuitenkin kestävällä pohjalla. Vuosittaiset vaihtelut kuuluvat luonnon järjestelmään ja niiden perusteella ei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. On harmittavaa, että alan ihmisten joukossa on vieläkin sellaisia, jotka uskovat, tai uskottelevat, että luonnossa jokin asia voisi kasvaa lineaarisesti. Jäitä hattuun!

  7. Hieno positiivinen kirjoitus kalataloudesta, lisää tällaisia. Kiva lukea tällaista, kun varsinkin netissä itketään maailmanlopun tuloa ja kaikkien kalakantojen häviämistä. Case Tornionjoki ja vähän Simojokikin ovat hienoja esimerkkejä siitä, miten vaelluskalakantoja saadaan elvytettyä.

    1. Ou jee !

      Samat kommentit kuin Markullakin – eteen päin kuin mummo lumessa..
      Töitä ja tahtoa vaan kalakantojen eteen, niin järvillä kuin virtavesissä…

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *