Blogiartikkelit Antti Iho Kala, Monimuotoisuus, Talous, Ympäristö

Pienten kannattamattomien vesivoimalaitosten tukemiseen ei kannata tuhlata rahaa. Uuden hallituksen pitää tehdä ne hallinnolliset päätökset, joilla pienet tuotantoyksiköt autetaan eläkeputkeen. Näin voidaan vapauttaa laitosten taloudellisen käyttöiän tahdissa, pienillä kansantaloudellisilla uhrauksilla ympäristö- ja virkistysarvoltaan merkittäviä jokivesistöjä.

Vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamiseen on varattu kuusi miljoonaa vuodelle 2020. Miten käyttää tämä raha siten, että tärkeitä vesiekosysteemejä saadaan avattua ja ennallistettua mahdollisimman paljon?

Suomessa on 89 alle megawatin vesivoimalaitosta. Ne tarjoavat yhteensä 43 megawatin sähköntuotantotehon. Tämän kokoluokan voimalat eivät voi osallistua säätövoimaan tai sähköverkon taajuuskorjauksiin.

Energiantuotantomäärässä alle megawatin vesivoimala tuottaa keskimäärin kaksi gigawattituntia vuodessa. Vertailun vuoksi: Helsingin Kivikon Ylläshallin ja Messukeskuksen kattojen aurinkosähkön vuosituotanto tulee olemaan yhteensä noin 1,3 gigawattitunnin verran.

Kukaan ei kaipaa aurinkopaneelitonta hallin kattoa. Moni kaipaa vapaata koskea. Yksitoista jokea vesistöineen olisi vapaana ilman alle yhden megawatin laitoksia, muun muassa Eurajoki, Karvianjoki ja Porvoonjoki.

Tahtotila vaelluskalojen elvyttämiseen on vahva. Pienimpien voimaloiden sähköntuotannon ja vaelluskalojen yhteensovittaminen kalaportain ja ohijuoksutuksin ei ole järkevää: pienestä tuotannosta tulee entistä pienempää ja portaat toimivat aina ennallistettua uomaa heikommin.

Kalaportaiden vähäinenkin hyöty voidaan lisäksi menettää ilman kallista alasvaelluksen ohjausta. Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) tiedotteessa tämä tuodaan selvästi esiin: ”Ministeriö selvittää keskeisten vaelluskalavesistöjen kohteita, joissa valtio varautuu tukemaan heikosti kannattavien pienvesivoimalaitosten lunastuskauppoja”.

Mitä maksaa voimalan lunastaminen?

Mistä MMM löytäisi edullisesti tuotannosta poistuvia voimaloita? Voimalan myyntihinnan tulisi heijastella sen nykyarvoa. Pienikin voimala tuottaa toimivalla koneistolla voittoa. Kun voimalan ydin, turbiinikoneisto, tulee käyttöikänsä päähän, vaaditaan miljoonaluokan investointi.

Esimerkiksi Kiteen Puhoksen 0,8 megawatin voimalan kunnostus tulee maksamaan 2,5 miljoonaa (Karjalainen, 6.5.2019). Olettaen investoinnin kasvattavan vuosituotantoa 15 prosenttia 1,6 gigawattituntiin (Karjalainen 19.10.2019), suunnitellulla poistoajalla (45 vuotta), Kemijoki Oy:lle laaditussa raportissa käytetyllä 1,9% diskonttokorolla ja sähkön day-ahead hintojen 15 vuoden keskiarvolla 39 €/MWh elinkaaren aikaisten tuottojen nykyarvo olisi 1,95 miljoonaa. Miinusta jää reilu puoli miljoonaa.

Jos ei diskonttaa yhtään, omilleen pääsee 39 vuodessa – ennen juoksevia kustannuksia ja pienempiä korjauskuluja. Jos elinkaarensa loppupäässä olevia voimaloita voisi myydä kuin polkupyöriä Tori.fissä, niitä saisi ilmaiseksi.

Toisaalta MMM voisi joutua maksamaan yhdestä, jopa pakkasen puolella olevasta voimalasta useita miljoonia, jos myyntihinta ankkuroituu vesilain intressivertailun periaatteisiin. Intressivertailussa voimalan arvoon lasketaan diskonttaamattomat tuotot kahdenkymmenen vuoden ajalta, ei esimerkiksi käyttö- tai investointikustannuksia. Tehokkaimman alle megawatin yksikön vuosituotannolla (5,5 GWh) intressivertailun mukainen arvo olisi 4,5 miljoonaa. Tällaisenkin voimalan nettonykyarvo voi silti olla pakkasen puolelle, jos iso investointi on nurkan takana.

Energiateollisuuden kannanotossa kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta tältä keväältä intressivertailu nostetaan esiin: ”Muutoksen tulee kuitenkin noudattaa nykyisen vesilain, erityisesti intressivertailun, periaatteita…”

Samassa Energiateollisuuden kannanotossa avataan kuitenkin myös toinen, edullisempi ovi: ”Paras tapa päästä suunnitelmista toteutukseen on edetä paikallisella sopimisella vapaaehtoisin neuvotteluihin perustuen.”

Vapaaehtoisten neuvottelujen tukeminen onkin edullisin tie vaelluskalaohjelman toteuttamiseen. Yksittäisen voimalan kunniallisen eläkkeelle jäämisen haasteita kuvataksemme jatkakaamme Puhoksen voimalan parissa. Pohjois-Karjalan Sähkö oli aloitteellinen Puhoksen yksikön tulevaisuutta hahmoteltaessa. Vielä syksyllä 2018 se tunnusteli mahdollisuuksia myydä voimala Kiteen kaupungille. Operatiivista johtoa vaihtoehto kiinnosti: kyseessä on yhtiön tuotantopaletissa harmillisen pieni yksikkö, joka kaiken lisäksi hajosi ennen aikojaan.

Osittain kaupungin itsensä omistamalle yhtiölle myyntihinta ei ollut keskustelujen ytimessä. Myynti kariutui epäselvyyteen: mitä olisi käynyt voimalan vesiluvassa olevalle yläpuolisen järven säätelyvelvoitteelle sinä aikana, kun lupaprosessia hierotaan eteenpäin? Miten kaupunki osaisi arkisen elonjäämiskamppailunsa sivussa johtaa itselleen vierasta, jopa kansallisella tasolla uutta prosessia?

Rikkinäinen voimala ei voisi hoitaa vesiluvan edellyttämää juoksutusta vähänkään sateisempana vuotena. Seuraisi tulva ja riitoja vesiluvan rikkomisesta. Voimalasta olisi saattanut tulla PKS:lle mainehaittaa tuottava kivireki.

Puhoksen voimalan myynti, purku ja kosken ennallistaminen kariutuivat toimintaolosuhteiden ennustettavuuden puutteeseen.

mylly ja voimala
Puhoksen vanha punainen myllyrakennus, oikealla voimala. Kuva: Janne Artell.

Vapaaehtoiset sopimukset tie eteenpäin

Tässä on avain MMM:n rahojen tehokkaalle käytölle. Pienistä vesivoimaloistamme löytyy vastaavia tapauksia: investointisyklin syvässä päädyssä olevia, pieniä voimaloita; mahdollisesti säätelyvelvoitteen sitomia, kunnallisesti omistettuja. Näille pitää tarjota mahdollisuus nostaa käsi pystyyn ja päästä ministeriön, AVI:n, ELY:n ja Museoviraston fasilitoimaan, sujuvaan eläkeputkeen.

Tehokkainta rahan käyttöä saattaisikin olla käyttää puoli vuotta tämän putken suunnitteluun, poikkihallinnollisella yhteistyöllä, tutkijoita konsultoiden.

Pienten voimaloiden pelikirjassa umpikujasta on tähän mennessä päästy pois hakemalla investointitukia. Sen jälkeen, kun pienvesivoimalle erikseen maksettu tuki loppui vuonna 2012, TEM, ELYt ja Business Finland ovat myöntäneet kahdeksalle eri voimayhtiölle alle 5 megawatin vesivoimayksiköihin erilaisia investointitukia yhteensä 5,7 miljoonaa.

Valtion rahankäytön kannalta vaelluskalojen elvyttämishankkeessa onkin kyse siitä, ettei rahoilla enää tekohengitetä kannattamattomia voimaloita takaisin tuotantoon, vaan vapautetaan alueellisen luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön tulppia. Samalla elvytetään aluetaloutta luomalla luontomatkailulle uusia mahdollisuuksia.

Teksti on ilmestynyt pidempänä versiona Mustreadissa 23.10.

Yläpalkin kuva: Janne Artell. Karjalan Pyhäjärveen laskevan Nivunkijoen koskematonta jokimaisemaa.

Kommentoi

  1. Kiitos hyvästä tietopaketista. Ähtärissä inhanjoen uusi 0,8 megawatin pienvesivoimalaitos on juuri hallinto-oikeuden käsittelyssä valituksen vuoksi. Toivottavasti siellä osataan laskea, ettei tälaiset pienvesivoimalat todellakaan ole järkeviä investointeja.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *