Blogiartikkelit Teppo Vehanen Kala

Tuore kansainvälinen raportti kertoo vaelluskalakantojen synkästä tilanteesta. Vajaassa 50 vuodessa lasku on ollut hurja: maailmanlaajuisesti vaelluskalakannat ovat pienentyneet keskimäärin 76 prosenttia ja Euroopassa peräti 93 prosenttia. Syitä on monia, yhtenä merkittävimpänä vaellusesteet, kuten voimalaitospadot, jotka katkaisevat reitin kutualueille virtavesissä.

Myös Suomessa tilanne on vaikea. Suomessa suurimmat synnit, suurten vaelluskalajokien patoaminen, tehtiin pääosin yli 50 vuotta sitten. Vaellusreittien avaaminen on kestänyt aivan liian pitkään, ja edelleen vain pienessä osassa voimalaitoksia on kalatie tai ohitusuoma. Nykyisin vaelluskalakannat ovat uhanalaisia. Itämereen laskevista noin 20 luonnonlohijoesta on jäljellä kaksi. Pienempien vaellusesteiden tarkkaa määrää ei taida tietää kukaan. Suuri osa vesistöistämme on säännösteltyjä, mikä ei myöskään paranna vaelluskalojen olosuhteita. Paikoin myös muut tekijät, kuten tulvansuojelu (perkaukset), rehevöityminen ja liikakalastus, lisäävät vaelluskalojen ahdinkoa.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Viime vuosina vaelluskalojen tilan parantamiseksi on ryhdytty enenevässä määrin toimeen.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Viime vuosina vaelluskalojen tilan parantamiseksi on ryhdytty enenevässä määrin toimeen. Kymijoen itäinen haara avautui vaelluskaloille Korkeakosken kalatien myötä jo 2016 ja selvitystyö on pitkällä myös läntisen haaran avaamiseksi. Myös padotuilla pohjoisen suurilla joilla, Kemi-, Ii-, ja Oulujoella, on eri vaiheissa olevia toimenpiteitä vaellusreittien avaamiseksi. Nämä myös toivottavasti pian konkretisoituvat. Osa toimenpiteistä on viranomaisen toimesta oikeuden harkittavina, osa perustuu vapaaehtoisuuteen. Keskusteluyhteys voimayhtiöiden ja muiden toimijoiden kesken on edelleen olemassa, mikä on positiivista myös tutkimusyhteistyön kannalta. Vaelluskalojen palauttaminen rakennettuihin jokiin on haastavaa ja vaati myös muita toimenpiteitä kuin kalatiet, mukaan lukien tutkimustietoa.

Tutkimusrahoitusta onkin ohjattu vaelluskalojen palauttamiseen tähtääviin töihin. Jo muutaman hallituksen ajan valtio on pitänyt vaelluskalojen palauttamista ”kärkihankkeina” ja osallistunut myös konkreettisiin kalatiehankkeisiin. Vesistöjen kunnostustöihin on aiempaa paremmin saatavissa rahoitusta. Taustalla on suunnanmuutos toiminnassa: esimerkiksi kansallinen kalatiestrategia ja vesien kunnostusstrategia ohjaavat luonnonlisääntymisen ja ympäristön tilan parantamiseen pitkällä tähtäimellä, kun aiemmin pääasiassa hoidettiin pelkkiä oireita kalanistutuksin. Myös kalastusrajoitukset tähtäävät luonnonkantojen suojeluun: pyydettyjen kalojen alamittaa on nostettu ja rasvaevälliset lohikalat tulee vapauttaa kalastuksen saaliista. Valtion virkamieslaiva on siis selvästi kääntymässä oikeaan kurssiin vaelluskalojen kannalta.

Iso laiva kääntyy hitaasti. Sen kääntymistä ovat vauhdittaneet monet ympäristö- ja vapaaehtoisjärjestöt. Järjestöt tekevät konkreettista kunnostustyötä, ja myös kannustavat kansalaisia tekemään havaintoja vaelluskaloista eli ns. kansalaistiedon keräämiseen. Vaikuttajaviestintä ja vaelluskalojen asian ylläpitäminen julkisuudessa on vaikuttava toimintamuoto. Isoja toimijoita ovat WWF ja Suomen luonnonsuojeluliitto aluejärjestöineen.

Erinomainen esimerkki eri tahojen onnistuneesta toiminnasta on Hiitolanjoen kolmen voimalaitospadon poistaminen, ensimmäinen tämän mittaluokan ”dam removal” Suomessa. Onnistunutta lopputulosta edelsi yli parin vuosikymmenen viranomaistyö, paikallisten tahojen yhteistyö ja järjestöjen vaikutus. Neuvottelujen päätyttyä viimein onnistuneeseen lopputulokseen viimeisen niitin hankkeen onnistumiselle antoi rahoituksen löytyminen voimalaitosten lunastamiseksi. Osansa antoivat niin valtio, järjestöt, säätiöt kuin yksityiset henkilöt, kuten myös se kuuluisa kalastukseen ja kalakantojen suojeluun profiloitunut näyttelijä. Ensimmäinen pato puretaan syksyllä 2021. Myös koskikunnostukset alkavat, ja lopulta koko Hiitolanjoki vapautuu vaellusesteistä järvilohelle ja -taimenelle. Samalla tutkimukselle avautuu erinomainen tilaisuus selvittää ja dokumentoida padon poistojen vaikutukset vaelluskaloihin ja muuhun vesiluontoon. Tämänkaltaiset pienten voimalaitosten poistot ovat realismia myös tulevaisuudessa. Myös toisella rajat ylittävällä järvilohijoella, Vuoksella, on meneillään projekti, RiverGo, vaelluskalojen lisääntymisen edistämiseksi. Vuoksen voimalaitokset ovat Suomen suurimpia, joten siellä on toistaiseksi keskityttävä muihin toimiin kuin patojen poistamiseen.

Vaelluskalat ovat tärkeä osa ympäröivää luontoa. Esimerkkinä luontoarvojen kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä toimii maamme toistaiseksi merkittävin luontohanke, Freshabit LIFE IP. Hankkeen päätavoite ei ole vaellusesteiden poistaminen, vaan Natura 2000 -vesistöalueiden ekologisen tilan ja monimuotoisuuden parantaminen. Näihin luontoarvoihin kuuluvat myös vaelluskalat sekä niistä riippuvat lajit, kuten jokihelmisimpukka.

Freshabit-hankkeessa on kunnostettu virtavesiä sekä vaelluskaloja että simpukkaa varten, ja myös avattu vaellusreittejä. Hankkeessa muun muassa purettiin viime vuonna Isojoen Villamon pato ja avattiin näin reitti vaelluskaloille joen yläosiin. Keväällä 2019 tehty radiolähetinseuranta osoitti taimenen nousevan kutemaan Isojoen latvaosiin vuosikymmenten tauon jälkeen. Saarijärven reitillä Keski-Suomessa Hietamankosken kalatie valmistui järvitaimenelle keväällä 2020 ja Leuhunkosken kalatie valmistuu keväällä 2021. Entisen Etelä-Suomen lohijoen, Mustionjoen, kahteen alimpaan voimalaitokseen, Åminneforsiin ja Billnäsiin, avattiin kalatiet keväällä 2020. Kiskonjoella Kiskon ja Hålldamin kalatiet ovat valmisteilla. Näissä kaikissa kalatiestrategiankin kärkikohteisiin kuuluvissa kohteissa tutkimuksella on oma osuutensa ylös- ja alasvaelluksen onnistumisessa.

Vaelluskalojen tilanne Suomessa on vaikea, mutta valoa on näkyvissä tunnelin päässä.

 

Yläpalkin kuva Hiitolanjoelta: Jukka Alm.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös