Blogiartikkelit Jarkko Hantula Metsä

Metsiemme merkittävimmät tuhosienet ovat männyn- ja kuusenjuurikääpä. Ne ovat olleet kauan riesana esimerkiksi teollisuuspaikkakuntien metsissä, joista puuta on haettu pitkään myös sulan maan aikana.

Juurikääpäongelman nostivat kuitenkin kokonaan uudelle tasolle 1970-luvulla yleistyneet kesähakkuut. Niiden seurauksena sieni pääsi leviämään käytännössä vapaasti. Juurikääpien eteneminen hidastui vasta 1990-luvulta alkaen, kun käyttöön saatiin kantokäsittelymenetelmät. Nekin ovat kuitenkin vain ennaltaehkäiseviä, eivätkä siten pelasta jo tartunnan saaneita metsiköitä.

Juurikääpäisissä kuusikoissa ratkaisuksi voisi käydä puulajin vaihto lehtipuulle tai männylle. Suuri hirvikanta on kuitenkin tehnyt puulajin vaihdoksesta riskialttiin, eikä siihen usein haluta ryhtyä edes silloin, kun kannoissa näkyy lahoa. Kuivilla mäntykankailla tai eri-ikäismetsissä puulajin vaihtomahdollisuutta taas ei oikein edes ole.

Tutkimuksemme tavoitteiden saavuttaminen edes osittain tarkoittaisi merkittävää arvonlisää Suomen ja koko maanosamme talousmetsille

Omassa tutkimusryhmässäni olemme tutkineet juurikäävän viruksia. Niistä kaksi aiheuttaa monille tutkimillemme juurikääpäyksilöille sairauden, jonka seurauksena sienen kasvu hidastuu parhaimmillaan jopa 90 prosenttia. Nämä virukset lisäävät myös toistensa tartuntaa juurikääpärihmastosta toiseen. Voisiko virusten kaksoisinfektiosta siis kehittää työkalun juurikääpäisten metsiköiden pelastamiseksi?

Ennen vastauksen saamista on vielä selvitettävä, kuinka yleisesti juurikäävissä esiintyy toleranssia viruksiamme vastaan. Lisäksi täytyy varmistaa, ettei niillä ole negatiivisia vaikutuksia muuhun ekosysteemiin sekä kehittää taloudellisesti järkevä menetelmä, jolla virusta tartutetaan hakkuiden yhteydessä ongelmia aiheuttaviin juurikääpärihmastoihin.

Toinen mahdollinen tapa pelastaa juurikääpäiset kasvupaikat on jalostaa juurikäävälle vähemmän alttiita kuusentaimia. Tämä keino muuttui teoriasta todellisuudeksi, kun Ruotsin maatalousyliopiston tutkijat löysivät geenimuodon, joka vähentää juurikäävän kasvua noin 27 prosenttia. Se innoittamina osoitimme Lukessa, että kyseistä geenimuotoa esiintyy yleisesti eteläisimmän Suomen kuusenjalostusaineistossa.

Tiedossamme olevia juurikäävän kestäviä kuusia voitaisiin hyödyntää jo nyt lisäämällä niitä kasvullisesti tai keräämällä siemeniä sellaisista siemenviljelmäpuista, joille juurikäävälle kestävyyttä aiheuttava geeni on periytynyt molemmilta vanhemmilta. Pidemmällä aikavälillä tietoa juurikäävänkestävyydestä voidaan hyödyntää lisäämällä koko jalostuspopulaation juurikäävänkestävyyttä tavallisen metsänjalostuksen yhteydessä.

Juurikääpien aiheuttamat kuusentyvilaho ja männyntyvitervastauti ovat boreaalisten havumetsien taloudellisesti merkittävimpiä sienitauteja. Euroopassa niiden aiheuttamien tappioiden on arveltu olevan vuosittain yli miljardi euroa, josta suomalaisiin metsänomistajiin kohdistuu 50 miljoonaa. Siten tutkimuksemme tavoitteiden saavuttaminen edes osittain tarkoittaisi merkittävää arvonlisää Suomen ja koko maanosamme talousmetsille.

Yläreunan kuva: Luke, Erkki Oksanen.

Kommentoi

  1. Nuorten metsien ”kunnostus” tai mitä se nyt onkaan, lisää tulevaisuudessa lahoja kuusikoita.
    Kävelylenkkini vieressä on työmaa, joka hakattiin koneellisesti marraskuussa, osa ajettiin heti, osa nyt keväällä. Sekä hakkuu, että ajokone ovat painaneet syvät jäljet viljavaan hiesumaahan. Tästä toimesta maksetaan metsänomistajalle vielä valtion tukea.
    Paha virhe on, että taimikon hoito tehdään 10 vuotta myöhässä, jotta saadaan vihreetä energiaa. Todellisuudessa metsän hiilensidonta vähenee maan vaurioitumisen ja ravinteiden pois viennin ansiosta.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *