Blogiartikkelit Annika Kangas Metsä, Talous

Lentokoneesta tehtävän laserkeilauksen tuottama tieto on Suomessa jo rutiinia. Maastossa mittauksia tehdään vielä enimmäkseen perinteisin menetelmin, mutta nekin voidaan ainakin periaatteessa tehdä laserkeilauksella. Elokuussa Helsingissä kokoontuivat pohjoismaisen CARISMA yhteistyöverkoston tutkijat vaihtamaan tietoja siitä, mihin uudet laitteet metsäninventoinnissa pystyvät.

Maastossa tehtäviin mittauksiin on eri maissa viime vuosina testattu muun muassa kiinteään jalustaan kiinnitettyä järeää keilainta, mönkijässä tai repussa kuljetettavaa kevyempää keilainta sekä digikameroita. Jopa kännykällä voi mitata puustoa metsien inventoinnissa.

Uusilla laitteilla voidaan kerätä valtavasti sellaista tietoa, jota aikaisemmin ei ollut mahdollista hankkia lainkaan, tai jonka hankkiminen olisi erittäin kallista. Tällaisia ovat esimerkiksi rungon muoto ja oksien määrä eri korkeuksilla. Keilaus tuottaa tuhansien pisteiden muodostaman pilven, jossa jokainen piste kuvaa lasersäteen osumakohtaa rungolla ja oksistossa. Vastaavan pistepilven voi laskennallisesti muodostaa myös valokuvista.

Uusilla laitteilla voidaan kerätä valtavasti sellaista tietoa, jota aikaisemmin ei ollut mahdollista hankkia lainkaan.

Ihmissilmä on koneeseen verrattuna nopea ja toisinaan tarkempikin

Kun kokenut metsäammattilainen kulkee metsässä, hän saman tien havaitsee metsän pääpuulajin, pystyy jonkinlaisella tarkkuudella arvioimaan puuston kuutiomäärän ja tekemään ehdotuksen metsässä tarvittavista toimenpiteistä. Tarkemmat tiedot tilavuudesta ja eri puutavaralajien määristä vaativat tietenkin mittauksia.

Kun sama kohde on laserkeilattu, tuloksena olevasta pistepilvestä tuotetaan laskennallisesti puustotiedot. Ensin pilvestä erotellaan yksittäiset puut. Tämän jälkeen voidaan laskea kunkin puun läpimitta, tilavuus ja oksien määrä eri korkeuksilla. Näiden tietojen perusteella voidaan edelleen päätellä esimerkiksi puulaji: kuusi voidaan erottaa männystä siitä, että oksia on alas saakka, ja koivu kuusesta siitä että koivun oksat kurkottavat ylöspäin. Kaikki tämä edellyttää erittäin tehokasta laskentaa.

Jotta todellinen digiloikka olisi mahdollinen, myös laskennan pitäisi hoitua mahdollisimman automaattisesti ja reaaliaikaisesti.

Siinä missä ammattilainen hahmottaa puulajin saman tien, keilausaineistosta saman päätteleminen laskennallisesti voi viedä tunteja, tai jopa päiviä. Kaiken laskennan jälkeen tuotetut puustotiedot ovat kuitenkin tarkat, paitsi puulajien havaitsemisessa, missä ihminen on toistaiseksi vielä lyömätön.

Kannettavalla keilaimella kerätään yleensä vähemmän pisteitä, eli vähemmän informaatiota. Tällöin mitattavalta kohteelta pyritään arvioimaan lähinnä puiden sijainnit ja läpimitat, ja laskentakin on vähemmän vaativaa ja aikaa vievää.

Mitä hyötyä uudesta tekniikasta on?

Kun mittaaja kulkee metsikkökuviolla mukanaan reppukeilain, voidaan kuviolta saada selvästi perinteisiä relaskooppimittauksia tarkemmat tilavuus- ja puutavaralajitiedot. Halvemmaksi uusi tekniikka ei toistaiseksi tule, koska mittaajan kulkeminen maastossa on yhtä kallista kuin perinteisessäkin maastomittauksessa. Myös laitteet ja laskenta tekevät uudesta tekniikasta perinteisiä menetelmiä kalliimpia.

Perinteistä metsäsuunnittelua laitteilla ei toistaiseksi kannata korvata. Lentolaserkeilauksen tulkinnassa tarvittava maastoaineistokin saadaan vielä toistaiseksi nopeammin ja halvemmalla käyttöön perinteisin menetelmin.

Vasta sitten, kun keilain mittaa kuvion maastossa automaattisesti ilman mittaajaa, tai vähintäänkin mittaaja käyttää metsässä merkittävästi vähemmän aikaa kuin aiemmin, voidaan maastossa keilaamalla saada kustannussäästöjä. Esimerkiksi hakkuukoneessa oleva keilain voisi mitata jäljelle jäävän puuston samalla, kun moton kuljettaja keskittyy puuston harventamiseen. Keilaamiseen voisi käyttää myös droneja, eli pieniä koptereita, mutta toistaiseksi niitä ei voi lähettää kuvaamaan ilman että kopteria ohjataan suunnilleen näköetäisyydeltä.

Jotta todellinen digiloikka olisi mahdollinen, myös laskennan pitäisi hoitua mahdollisimman automaattisesti ja reaaliaikaisesti. Ihannetilanteessa laskentaohjelma tulostaisi tiedot puuston runkolukujakaumasta ja puutavaralajeista saman tien kun mittaaja on kiertänyt metsikön reppukeilain selässään. Vielä tämä ei ole todellisuutta.

Vaikka laitteet ovat toistaiseksi kalliita, ja laskenta vaatii runsaasti aikaa ja asiantuntemusta, uudet laitteet ovat tulleet metsiin jäädäkseen. Tulevaisuudessa keilainten hyödyntäminen varmasti lisääntyy.

Tällä hetkellä uusia menetelmiä kannattaa soveltaa erityisesti vaativimmissa mittaustehtävissä: tutkimusaineistoina järeiden maalaserkeilainten tuottama tieto lyö laudalta perinteiset menetelmät, koska esimerkiksi oksien mittaaminen on perinteisin menetelmin mahdollista vain kaadetuista puista.

Aiheesta myös:

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *