Blogiartikkelit Johanna Vilkki Yleinen

Luke on yli 75 eurooppalaisen tutkimuslaitoksen joukossa allekirjoittanut positiopaperin, jonka päämääränä on muuttaa eurooppalaisten päättäjien asenne genomin editointimenetelmien käyttöä kohtaan. Taustalla on tutkijoiden jakama syvä huoli siitä, että eurooppalainen tutkimus, kasvinjalostus ja maataloustuotannon kehitys jäävät muun maailman jalkoihin EU:n tuomioistuimen viime heinäkuussa tekemän päätöksen vuoksi. Päätöksen mukaan geenieditoidut kasvilajikkeet tulkitaan geenimuunnelluiksi lajikkeiksi (GM), jolloin niiltä edellytetään samanlaista riskinarviointia kuin GM-lajikkeilta.

Geenien editointi perustuu perimän koodin ymmärtämiseen: olemme erilaisia siksi, että geneettisessä koodissamme on pieniä eroja koodin kirjaimissa, jotka vaikuttavat ominaisuuksien ilmenemiseen yksilötasolla. Geenien editoinnissa kyse on tarkkaan kohdennetuista muutoksista eliön omassa perimässä. Siten se eroaa geenimuuntelusta, jossa eliöön tuodaan uusia geenejä tai perintöainesta, yleensä muista lajeista.

GM-tekniikoilla puututaan taas eliöiden ”luonnolliseen” perimään, tuotetaan eliöitä, joita luonnossa ei voisi syntyä, mikä on ollut yksi merkittävä syy yleiseen GM-tuotteiden vastustukseen. Kuitenkaan käytännössä GM-tuotteisiin ei ole osoitettu liittyvän suurempia riskejä kuin muilla menetelmillä jalostettuihin tuotteisiin.

GM-lajikkeilta vaadittava riskinarviointi on erittäin aikaa vievää (= kallista), ja siksi niiden kehittäminen on tälläkin hetkellä suurten monikansallisten yhtiöiden hallussa. Jos geenien editointi rinnastetaan GM-tekniikoihin, on todennäköistä, että paikallisen lajikekehityksen lisäksi ei myöskään editoinnin mahdollistamaan perustutkimukseen olla valmiita panostamaan resursseja.

Jos geenien editointi rinnastetaan GM-tekniikoihin, on todennäköistä, että paikallisen lajikekehityksen lisäksi ei myöskään editoinnin mahdollistamaan perustutkimukseen olla valmiita panostamaan resursseja.

Yhdysvalloissa geenieditoinnin on tulkittu olevan perinteistä kasvinjalostusta, jossa on pitkään käytetty mutaatioiden kemiallista tuottamista yhtenä jalostuskeinona. Yhdysvalloissa on jo pelloilla koeviljelyssä lajikkeita, joiden laatuominaisuuksia on muokattu editoimalla.

Geenien editointi on menetelmänä sekä perinteistä jalostusta että geeninsiirtojalostusta nopeampaa ja halvempaa ja siten myös pienten jalostusyritysten tavoitettavissa. Se antaa mahdollisuuden jalostaa tarvittavia lajikkeita pienemmille markkinoille, paikallisiin olosuhteisiin soveltuvista lajikkeista.

Geenieditoinnilla voidaan vastata nykymenetelmiä nopeammin muun muassa ilmastonmuutoksen ruoantuotannolle tuomiin haasteisiin. Editoinnilla voitaisiin esimerkiksi tuoda kasveihin tai eläimiin ominaisuuksia, joiden avulla ne kestävät paremmin tauteja, tuholaisia tai ääriolosuhteita kuten kuumuutta tai kuivuutta. Editoinnin avulla uusi ominaisuus voidaan tuoda suoraan jo muilta ominaisuuksiltaan hyväksi jalostettuun lajikkeeseen tai rotuun, sekoittamatta näitä muita ominaisuuksia, kuten tapahtuu, jos ominaisuus tuodaan risteyttämällä kaukaisesta sukulaisesta.

Geeniteknologioihin ja ylipäänsä jalostukseen liittyy eettisiä ongelmia. Onko ihmisellä oikeus puuttua siihen, millaisia eläimiä ja kasveja syntyy? Toisenlainen eettinen ongelma on se, voimmeko jättää jonkun jalostusmenetelmän käyttämättä vain teknologian itsensä herättämien epäluulojen vuoksi, jos sillä voidaan saavuttaa ihmiskuntaa hyödyttäviä tavoitteita, esimerkiksi ruoantuotannon turvaaminen kasvavalle väestölle muuttuvissa oloissa.

Toisenlainen eettinen ongelma on se, voimmeko jättää jonkun jalostusmenetelmän käyttämättä vain teknologian itsensä herättämien epäluulojen vuoksi, jos sillä voidaan saavuttaa ihmiskuntaa hyödyttäviä tavoitteita, esimerkiksi ruoantuotannon turvaaminen kasvavalle väestölle muuttuvissa oloissa.

Toistaiseksi Suomessa ei ole esitetty voimakkaita mielipiteitä geenieditointia vastaan, eikä ole selvää, miten kuluttajat suhtautuisivat geenieditoinnilla tuotettuun ruokaan tai rehujen raaka-aineisiin. Mielipiteen muodostuksen kannalta olisi tärkeää juuri nyt sekä Suomessa että koko Euroopassa tuoda selkeästi esille eri jalostusmenetelmiin liittyvät uhat ja mahdollisuudet ja saada aikaan julkista, asiallista keskustelua sen päämääristä, mahdollisuuksista ja riskeistä.

Lisätietoja: European scientists unite to safeguard precision breeding for sustainable agriculture

Termejä:

  • GMO (genetically modified organism) = geenimuuntelulla eli geeninsiirrolla tuotettu eliö.
  • Geenisakset = nimitys editointimenetelmälle (esim. CRISPR-Cas9), jolla perimästä voidaan tarkkaan määritellystä kohdasta poistaa tai vaihtaa geneettisen koodin osasia.
  • Opas-RNA = muutettavaa kohtaa vastaava RNA-molekyyli, joka ohjaa geenisakset oikeaan paikkaan

 

 

 

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *