Siirry pääsisältöön

Typen satovasteen jäljillä - karjanlanta sotkee paljon muutakin kuin navetan lattiat

Blogi 25.3.2020 Sanna Kykkänen Arja Louhisuo Panu Korhonen

Nykyiset säilörehunurmen typpilannoitussuositukset perustuvat vanhoihin, lähinnä 1960–1980 luvulla kerättyihin tutkimusaineistoihin. Nurmenviljelijät ovat kyseenalaistaneet suosituksia, joiden on pelätty rajoittavan sadontuottoa. Koska typpi on paitsi merkittävin säilörehun satoon vaikuttava ravinne ja sillä on myös merkittävä rooli karjatalouden ympäristövaikutuksissa, Luken nurmitutkimus ryhtyi päivittämään säilörehunurmen typpilannoituksen satovasteita. Ensimmäisen koesarja väkilannoitteella toteutettiin vuosina 2015–2017. Toinen, karjanlantaa sisältävä koesarja on käynnissä parhaillaan.

Heinänurmi on tehokkaan ravinteiden käytön ihme. Luken Kuopion toimipaikassa väkilannoitteella tehty typpikoe vahvisti heinänurmen kätketyn potentiaalin, vaikkei koeolosuhteissa saatuja tuloksia voidakaan pitää kaikkien viljelijöiden saavutettavana satotasona.

Ensimmäisen koesarjan aikana biologinen satomaksimi hehtaarilta vaihteli 9000 ja 16 000 kuiva-ainekilon välillä. Harppaus vanhoihin koeaineistoihin on merkittävä, sillä maksimisato niissä oli keskimäärin 8000 kuiva-ainekiloa. Taloudellinen maksimi typpilannoitukselle oli koeolosuhteissa jotakuinkin 350 kg N/ha/v, eli noin 100 kg enemmän kuin nykyinen suositus. Ympäristön kannalta kestävä raja asettui noin 300 kg N/ha tuntumaan. Tulosten mukaan uudet lajikkeet pystyvät hyödyntämään pidentyneen kasvukauden ja typpilannoituksen. Tuloksia sovellettaessa on pidettävä mielessä, että tulokset ovat vain kahdelta koepaikalta ja kolmelta vuodelta.

Miksi nurmien satopotentiaali sitten on niin merkittävä asia? Monestakin syystä:

  1. Tilalliselle säilörehun tuotantokustannus on isoin osa maidon tuotantokustannusta. Säilörehuntuotantokustannusta määrittelee ennen kaikkea satotaso, mikä määrittyy pitkälti typpilannoituksella. Nykyinen keskisato on vaivaiset 5500 kg ka/ha.
  2. Jos rehu saadaan nykyistä pienemmältä pinta-alalta, se avaa mahdollisuuksia lisätä tuotantoa ja muuttaa maankäyttöä ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan.
  3. Kasvijalostajalle tulos näyttäytyy työvoittona uusien satoisien lajikkeiden kehitystyössä. Lannoitevalmistajan ilonaiheen jo arvaakin.
  4. Tieteentekijä näkee tuloksissa nurmikasvien suuren potentiaalin, pidentyneen kasvukauden sekä onnistuneen koeasetelman ja runsaasti uusia tutkimuskysymyksiä.

Nurmitilat käyttävät lähes poikkeuksetta karjanlantaa säilörehunurmen typenlähteenä väkilannoitteiden ohella. Koska edellä esitelty koe tehtiin vain väkilannoitteilla, tulosten käytäntöön vientiin tarvittiin sitä täydentävä lannankäytön sisältävä koesarja.

Karjanlanta sotkee valitettavan paljon muutakin kuin navetan lattiat ja tilallisen vaatteet.

Karjanlanta sotkee valitettavan paljon muutakin kuin navetan lattiat ja tilallisen vaatteet. Se vaikeuttaa merkittävästi typen satovasteen tutkimista ja tulkitsemista. Karjanlanta sisältää sekä mineraalitypen veroista liukoista typpeä että orgaaniseen ainekseen tiukemmin sitoutunutta typpeä. Lisäksi sen sisältämä hiili, yhdessä ravinteiden kanssa, muokkaa maan mikrobitoimintaa, minkä seurauksena ravinteiden vapautumisen ja sitoutumisen prosessit muuttuvat. Lopputuloksena voi olla enemmän tai vähemmän kasveille käyttökelpoista typpeä. Vaikka pellon muut viljavuustekijät olisivatkin kunnossa, karjanlantaa käytettäessä satovasteen toteutumiseen vaikuttaa moni muukin seikka kuin lannoituksessa annettu liukoisen typen määrä.

Karjanlannan levitykseen on tuhat ja yksi tapaa.  Kohtalaisen pitkän mietinnän jälkeen kokeessa päädyttiin kahteen erilaiseen lietelannoitusmäärään: 30 ja 60 tn/ha/v. Vertailun vuoksi tarvittiin mukaan myös mineraalilannoitettu nurmi. Korkeimmaksi liukoisen typen lannoitusmääräksi valittiin 450 kg/ha kaikilla eri lannoitustavoilla. Koekasviksi valikoitui Suomen yleisin nurmikasvi timotei. Koeruutuja tutkimuksessa on yhteensä 248, ja kokeet tehtiin nurmituotantoa hyvin edustavilla pelloilta Kuopiossa ja Siikajoella Ruukissa.

Kokeellinen tutkimus aidoissa olosuhteissa kohtaa monenlaisia haasteita, mitä voidaan toki katsoa myös positiivisesta näkökulmasta. Vaikeat olosuhteet koituivat Ruukin koealan uuden typpikokeen kohtaloksi ensimmäisenä vuonna. Onneksi meillä tutkijoilla ei ole tapana olla kovin pessimistisiä, vaan odotamme innolla ja optimistisina tulevaa kesää ja uutta yritystä. Ääriolosuhteissa kerätyt tulokset ja kokemukset voivat myös olla arvokkaita tulevaisuuden vaihtelevampiin olosuhteisiin sopeutumisen kannalta.

Ääriolosuhteissa kerätyt tulokset ja kokemukset voivat myös olla arvokkaita tulevaisuuden vaihtelevampiin olosuhteisiin sopeutumisen kannalta.

Karjanlantakokeista meillä on nyt yhden koepaikkakunnan ja yhden vuoden tulokset, emmekä tutkijoina vielä voi niistä suuria johtopäätöksiä vetää. Lietteen käyttö heikensi odotetusti satovastetta ensimmäisenä vuotena. Esimerkiksi lannoitustasolla 240 kg liukoista N/ha/v sato oli lantaa saaneilla koejäsenillä noin 20 % alempi kuin väkilannoitteen saaneella verrokilla. Kasvukausi 2019 oli todella kuiva, mikä tasapäisti koekäsittelyitä ja laski yleisen satotason verrattain alas. Suurempi lietemäärä (2 x 30 tn/ha) ei näyttänyt haittaavan nurmea sen enempää kuin pienempi annos (1 x 30 tn/ha).

VarmaNurmi-hankkeessa on jäljellä vielä kaksi kutkuttavan mielenkiintoista tutkimusvuotta erilaisine sääolosuhteineen ja nurmineen. Datan määrä tullee näiden myötä viisinkertaistumaan ja tilasto-ohjelmat pyörimään vielä moneen kertaan ennen lopullisten satovastekäppyröiden ja uusien lannoitussuositusten julkistamista niitä malttamattomana odottavalle yleisölle.

Erisuuruiset typpilannoituksen määrät näkyvät timoteinurmessa selkeinä vihreän eri sävyinä.

Karjanlannan levitysmenetelmät ovat onneksi muuttuneet viimeisen 50 vuoden aikana. Näissä kahdessa kuvassa nurmen (ensimmäisessä hangen alla) typen satovasteet ovat varmasti täysin erilaiset. Sijoittaminen minimoi typenhaihdunnan ja varmistaa ravinteet kasvin käyttöön. Lietteen levitystä Kuopion koeasemalla Maaningalla vuonna 1969 (Kuva: Valto Kuosmanen) ja lietteen levitystä Luke Kuopion toimipisteessä Maaningalla vuonna 2017 (Kuva: Mari Räty/Luke).

Lietteenlevitys on taitolaji. Avain asemassa on viillon syvyys suhteessa levitysmäärään. Kun liete pysyy sille tarkoitetussa vaossa, minimoituu typen haihdunta ja nurmikin tykkää, kun liete ei kuoretu kasvuston päälle haittamaan kasvua. (Vas. kuva: Sanna Kykkänen/Luke, oik. kuva: Mari Räty/Luke)