Blogiartikkelit Pirjo Peltonen-Sainio Maatalous

Kenttäkokeilla on maataloustutkimuksessa pitkät perinteet. Tuotetaanhan niillä uuden ymmärryksen mahdollistava tutkimusaineisto elinkeinon kehittämiseen ja riskien hallintaan.

Pari vuosikymmentä sitten yksikään itseään kunnioittava maataloustutkija ei mieltänyt tutkimusta tutkimukseksi ilman kenttäkokeita. Eikä harkinnut kokeita ilman mittavia koejärjestelyjä useilla paikkakunnilla.

Nykytutkijasta tämä kuulostaa ylellisyydeltä monen meistä käytyä läpi mittavan muodonmuutoksen. Rahoituspohjan muutoksiin on sopeuduttu kehittämällä uusia tutkimusmenetelmiä. Mikään ei kuitenkaan himmennä alkuperäisten tutkimusaineistojen loistoa.

Tutkija on tutkija, koska haluaa ymmärtää haasteellisia ilmiöitä.

Tutkija on tutkija, koska haluaa ymmärtää haasteellisia ilmiöitä ja niihin liittyviä lainalaisuuksia ja riippuvuuksia sekä paljastaa vastaukset muillekin.

Eikä tutkittava lopu, kun toimintaympäristömme jatkuvat myllerrykset ja ilmastonmuutos haastavat yhä laajempien kokonaisuuksien hallintaan.

Kuinka näihin haasteisiin voi vastata?

Laajojen kenttäkokeiden aikanaan tuottaman ymmärryksen päivittäminen vastaamaan jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön tarpeita ei ole ratkaisu, kun tutkimuksen rahoitusrakenteet ovat ratkaisevasti muuttuneet.

Olkoonkin, että kenttäkokeiden arvostus on kasvanut entisestään.

Uusien tutkimusmenetelmien kehittäminen ja käyttö vaativat laadukkaita tulosaineistoja. Uusi menetelmä on juuri niin hyvä kuin aineisto, johon se nojaa.

Digitalisaatio tukee monipuolisesti nykytutkijan arkea: tarjoaa pääsyn laajoihin aineistoihin ja niiden yhdistämiseen, tehostaa tutkimustoimintoja ja monipuolistaa uuden tiedon jalkauttamista.

Tutkijoiden tuottamat laadukkaat aineistot, joita voidaan hyödyntää yhä uudestaan, ovat avain yhä haasteellisempien kokonaisuuksien hallintaan.

Menestys edellyttää mahdollisuutta datojen yhdistämiseen. On muutaman vuoden kenttäkokeita, joiden erityismittaukset vastaavat tiettyyn tutkimuskysymykseen. Ja on pitkäaikaisia seuranta-aineistoja (www.luke.fi/blogi/seuranta-aineistot-auttavat-sopeutumaan/), joilla lyhytkestoisemmat koesarjat voi liimata osaksi isoa kokonaisuutta.

Jotta palapelistä  hahmottuisi suuri kuva, tulee palasten sopia kohdilleen.

Jotta palapelistä  hahmottuisi suuri kuva, tulee palasten sopia kohdilleen. Eikä palasia voi puuttua liiaksi tai kokonaiskuva hämärtyy. Katvealueet vaativat täydentäviä koesarjoja.

Julkaisut ovat kasvavassa määrin avoimia kaikille. Tänä päivänä niin tutkimuslaitokset kuin rahoittajat edellyttävät sitä.

Onnistuminen palapelin äärellä edellyttää aineistojen avoimuutta. Osa tieteellisistä julkaisusarjoista vaatiikin, osa vasta suosittaa, tutkimuksessa käytettyjen aineiston avointa jakamista kaikille tiedon tarvitsijoille.

”Jokatutkijanoikeus” on täyttää tietoaukot ja julkaista tuloksensa ensin.

”Jokatutkijanvelvollisuus” on luovuttaa ne yhteiskäyttöön. Julkaisemattomien pöytälaatikkoaineistojen aika on ollut ohi jo aikoja.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 30.7.2018
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

 

 

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös

Ajankohtaiset aiheesta

Ei ajankohtaisia artikkeleita aiheesta