Blogiartikkelit Kari T Korhonen Metsä

Arvostetussa Nature-tiedesarjassa juuri julkaistun artikkelin mukaan metsien vuotuinen hakkuuala on Euroopassa lisääntynyt verrokkivuosista 2011–2015 vuosiin 2016–2018 verrattuna 49 prosenttia. Hakatun biomassan väitetään samalla ajanjaksolla kasvaneen peräti 69 prosenttia. Artikkelin mukaan hakkuut ovat lisääntyneet erityisesti Iberian niemimaalla, Baltiassa ja Pohjoismaissa.

Suomessa hakkuumäärät ovatkin lisääntyneet tarkasteltujen ajanjaksojen aikana globaalin suhdannekehityksen ja siitä aiheutuneen puun kysynnän kasvun seurauksena. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastojen mukaan hakkuumäärät sekä Suomessa että Euroopassa ovat kuitenkin lisääntyneet huomattavasti vähemmän kuin artikkelissa todetaan.

Luken tilastojen (stat.luke.fi) mukaan metsien hakkuut olivat keskimäärin 64 miljoonaa kuutiometriä kuorellista runkopuuta vuosina 2011–2015 ja 74 miljoonaa kuutiometriä vuosina 2016–2018. Lisäystä oli 10 miljoonaa kuutiometriä eli 15 prosenttia. Vuonna 2019 hakkuut kääntyivät selvään laskuun.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n tilastot osoittavat, että Euroopassa (tarkastelujaksolla EU:n 28 jäsenvaltiossa) hakkuut olivat vastaavina ajanjaksoina 463 ja 488 miljoonaa kuutiometriä kuoretonta runkopuuta. Lisäys EU-maissa oli siten 25 miljoonaa kuutiometriä eli viisi prosenttia. Ruotsissa hakkuut ovat tarkastellulla ajanjaksolla jopa hieman vähentyneet.

Miksi Naturen artikkeli yliarvioi hakkuiden määrää näin mittavasti?

Naturessa julkaistun artikkelin kirjoittaneet tutkijat ovat käyttäneet arviossaan Hansenin globaaleja puuston peittävyyskarttoja, jotka pohjautuvat satelliittikuvatulkintaan. Kartoissa ei ole pyritty tulkitsemaan hakkuita, vaan puuston latvuspeittävyydessä tapahtuneita muutoksia 30 m x 30 m -kokoisissa kuvaelementeissä.

Käytetyssä Landsat-satelliittikuva-aineistossa on tapahtunut merkittävää kehitystä 2000-luvulla, ja karttojen laatijat varoittavatkin, että muutoskarttoja tulisi vertailla toisiinsa vain varovaisesti (”with cautious”). Nature-artikkelin kirjoittajat eivät ole noudattaneet tätä ohjetta. Lisäksi on selvää, että jos satelliittikuvista halutaan tunnistaa hakkuita, tämä kannattaa tehdä suorana muutostulkintana huomioiden satelliittikuva-aineistossa tapahtuneet muutokset sekä pilvettömien kuvien kattavuus.

Artikkelista ei myöskään selviä, miten tutkimuksessa on tulkittu ja otettu huomioon metsätuhot. Artikkelissa todetaan vain, että metsäpalot on pyritty erottamaan hakkuista metsäpalokarttojen avulla. Sen sijaan kaikki muut tuhot, kuten Keski-Eurooppaa vaivanneet hyönteis- ja myrskytuhot, luokittunevat tutkimuksessa hakkuiksi.

Miksi Naturen artikkeli huolestuttaa?

Artikkelin kirjoittajat ovat EU:n komission alaisen tutkimuslaitoksen Joint Research Centren (JRC) tutkijoita. Tutkijat esittävät päätelmänään, että hakkuiden lisäys on kestämätön ilmastonmuutoksen hillinnän ja biodiversiteetin ylläpidon kannalta. Tutkijat ovat käyttäneet muun muassa EU:n tilastokeskuksen EUROSTAT:in tilastoja pyrkiessään muuttamaan arvioidut hakkuupinta-alat biomassaksi – mutta ovat kuitenkin unohtaneet tilastot arvioidessaan tutkimuksensa tuloksia kriittisesti. Tilastotkaan eivät ole virheettömiä, mutta esimerkiksi Suomen, Ruotsin ja Baltian maiden kohdalla hakkuumääriä arvioidaan myös valtakunnan metsien inventoinneissa (VMI), joiden tulokset ainakin Suomessa ja Ruotsissa ovat yhtenevät tilastojen kanssa.

Kansainväliset tutkijaryhmät ovat laatimassa vastineita, joissa kiinnitetään huomiota Nature-artikkelin puutteisiin ja tutkimuksen pohjalta tehtyjen päätelmien virhelähteisiin. Tämä on tärkeä osa tiedeyhteisön toimintaa ja tieteellisen tiedon tuottamisen ja arvioinnin prosessia.

Artikkeli Naturessa: ”Abrupt increase in harvested forest area over Europe after 2015” (vapaa suomennos ”Metsien hakkuualat kasvaneet Euroopassa voimakkaasti vuoden 2015 jälkeen”).

Kommentoi

  1. Aika tolkuttomia ”tiedehenkilöitä”, kun ei kello kaalissa soita, vaikka hakkuupinta-ala nouse 49 ja hakattu puumäärä 69 %:a keskimäärin, Pohjoismaissa tätäkin enemmän.
    Ehdotan että tiedehenkilöiden verstailla järjestetään puhalluskoe aamuisin!
    Mihin valtaisan hakkuiden kasvun puut käytettiin, mistä löytyivät hakkuuresurssit moiseen, koneet, kuskit?
    Jatkossa minusta Luken kannattaisi laatia lehdistötiede moisesta, kyseessä on ISO UUTINEN –se toisi uskottavuutta tieteelle ja Lukellekin, en väitä että Lukelta uskottavuutta puuttuisi.

  2. Aika surkean tasoista tutkimusta ja vielä EU:n instituutilta ! Hyvä, että kritisoidaan.

  3. International Institute of System Science (IIASA) liittyy vastineeseen, jos tarvitsette lisää nimiä listaa. Tein eilen samanlaisen vartailun FAOSTAT datalla kuten yllä. Mielenkiintoinen pointti on myos, että estimaatti avohakkuu pinta-alan muutoksesta tulkitaan artikkelissa kokonaishakkuu pinta-alan muutokseksi. Esim. Suomessa avohakkuu pinta-ala oli 2018 vain 25% kokonaishakkuu pinta-alasta (Suomen Metsätilastot 2019, s. 66).

    Pekka Lauri, IIASA

    1. Kansainvälisessä tiedeyhteisössä valmistellaan nyt eri tahoilla oikaisuja artikkeliin. Olisi arvokasta, jos IIASA osallistuisi keskusteluun.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *