Blogiartikkelit Jouni Vielma Kala, Ruoka

Kalaa voi kasvattaa kuten muitakin kotieläimiä, merilohi on eri laji kuin kirjolohi, kun taas marketissa myytävä Norjan lohi on sama eläinlaji kuin Itämeren villi lohi. Kuluttajan pää voi olla pyörällä jo tästä, mutta lisää on tulossa. Lohikalojen kasvatus elää maailmalla suurten muutosten aikaa.

Kalaa kasvatetaan enemmän kuin nautakarjaa ja globaalin väestönkasvun myötä vesiviljelyltä odotetaan jatkossakin huimaa tuotannon lisäystä.Norja aikoo moninkertaistaa lohenkasvatuksensa, mutta onnistuu siinä vain jos pääsee eroon tuotantoa riivaavasta vakavasta ympäristöongelmasta, lohitäistä. Täit tappavat Norjan kasvatuslohia ja tarttuvat ainutlaatuisiin luonnonlohiin. Avointen verkkoallaslaitosten rinnalle on tulossa avomerellä seilaavia tankkereita ja monenmuotoisia suljettuja merialtaita, joissa täitartuntoja voidaan kontrolloida ja hoitaa paremmin. Kun tuotantotavat muuttuvat, voiko kuluttaja tulevina vuosina jäljittää miten Norjan lohi on kasvatettu?

Avomeri- ja kiertovesikasvatus ovat uusia hyviä tarinoita suomalaisesta kalantuotannosta.

Itämeren kirjolohen kasvatuksella ei ole täiongelmaa. Kirjolohen tuotannon kasvua on estänyt vain Itämeren rehevöityminen. Monien mielestä kalankasvatus ansaitsisi jo täydellisen synninpäästön selvästi alle prosentin osuudellaan Itämeren kuormituksesta. Silti suomalainen kirjolohen kasvatus on tehnyt vielä enemmän ja siirtynyt hyvin laajalla rintamalla käyttämään meren kierrätysravinteita, silakkaa sisältävää rehua. Kilo silakkaa muuttuu kiloksi kirjolohta. Viimeisin valttikortti on perustaa uudet laitokset vain avomerelle, jossa alueen omat ravinteet kiertävät silakasta kirjoloheen ja sieltä kuluttajien pöytään.

Samaan aikaan kuivalla maalla on käynnistynyt toisenlainen läpimurto. Kirjolohta kasvatetaan kiertovesilaitoksissa, joissa uutta vettä otetaan vain noin prosentin verran perinteiseen allaskasvatukseen verrattuna. Vauhdilla pumpattavaa vettä suodatetaan ja hapetetaan, ja koko prosessia seurataan tarkasti mittareiden ja monitorien välityksellä. Ravinnekuormitus on selvästi pienempi, kun taas vastaavasti hiilijalanjälki jonkun verran suurempi kuin luonnonvoimien liikuttaessa vettä merellä. Kiertovesikasvatuksen kustannukset ovat merikasvatusta suuremmat, mutta lukuisat suurprojektit maailmalla ovat omiaan laskemaan tekniikan kustannuksia.

Avomeri- ja kiertovesikasvatus ovat uusia hyviä tarinoita suomalaisesta kalantuotannosta. Kyllä niistä kelpaa kertoa sekä kuluttajille että alan toimintaedellytyksistä vastaaville viranomaisille.

Kommentoi

  1. Kilo silakkaa /kilo kirjolohta ei pidä paikkaansa. Silakasta tehty kalajauho on tiiviste.

    1. Olet Heikki ihan oikeassa, että rehua varten Kasnäsin kalajauhotehtaassa silakasta poistetaan vesi, jolloin jäljelle jää ”tiiviste”, kalajauho ja kalaöljy. Raisioaquan tekemään Itämerirehuun käytetään myös muita raaka-aineita kuin kalajauhoa ja -öljyä, kuten vaikkapa kotimaista härkäpapua. Lopullisessa rehussa kalajauhoa ja kalaöljyä on sen verran, että määrä vastaa suunnilleen yhtä kiloa tuoretta käsittelemätöntä silakkaa. Siitä tämä pelkistykseni. Lyhyessä blogissa asian avaaminen on hankalaa, mutta mieluusti vastaan kaikkiin tarkentaviin kysymyksiin ja kommentteihin.

      Terveisin Jouni

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös