Blogiartikkelit Anne Tolvanen Maaseutu, Maatalous, Metsä, Talous, Ympäristö

Ihminen hyötyy terveestä ja monimuotoisesta luonnosta. Luontoarvojen huomioimiselle maankäytössä löytyy tietoa ja keinoja ja nyt on aika siirtää ne käytäntöön.

Hyviä uutisia: terveen ja monimuotoisen luonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille tunnistetaan. Tiedämme, että elinympäristöjen ennallistamisella voidaan torjua ilmastonmuutosta ja aavikoitumista, parantaa ihmisten elinolosuhteita sekä ehkäistä heikentyneen ympäristön aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä, ristiriitoja ja niistä aiheutuvaa muuttoliikettä.

Lisää hyviä uutisia: terveen luonnon merkityksestä ja elinympäristöjen ennallistamisesta keskustellaan, kirjoitetaan ja sovitaan paljon. Uunituoreimpana esimerkkinä kaksi Luken toimittamaa kansainvälistä erikoisjulkaisua, joissa pohditaan, kuinka luonnon monimuotoisuus voitaisiin turvata samalla kun luonnonvarojen käyttö tehostuu. Sekä Meksikossa joulukuussa 2016 järjestetty jättimäinen biodiversiteettikonferenssi, jossa myös Suomen edustajat olivat mukana neuvottelemassa käytännön toimenpiteistä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Jos strategioilla on ristiriitaiset tavoitteet, on lähes selvää, että talous voittaa luonnon.

Strategiat ja käytäntö elävät omaa elämäänsä

Huonompia uutisia: terve toimiva luonto ja lajiston sekä elinympäristöjen monimuotoisuus jäävät vain kauniiksi tavoitteiksi käytännön toiminnassa. Jo nyt voi alkaa päätellä, ettei esimerkiksi EU:n biodiversiteettistrategia 2020:n asettamia tavoitteita saavuteta – kuten ei ammoin saavutettu myöskään biodiversiteettistrategia 2010:n tavoitteita.

Miksi näin? Onko biodiversiteettistrategioilla liian kunnianhimoiset tavoitteet? Mietittiinkö samanaikaisia tarpeita päästä eroon talouden taantumasta? Esimerkiksi EU:n biotalousstrategia pyrkii tehostamaan uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä ja EU:n raaka-ainestrategia mineraalivarojen käyttöä. Huolimatta näiden toimintaohjelmien ympäristö- ja kestävyysnäkökohdista, niillä on lähes väistämättä heikentävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.

Jos strategioilla on ristiriitaiset tavoitteet, on lähes selvää, että talous voittaa luonnon. Pitäisikö siis muuttaa strategioita vai itse toimintaa, jotta ristiriita vähenee?

Luontoarvojen kytkeminen osaksi kaikkea maankäyttöä

Kun eri maankäyttömuotojen ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia arvioidaan samanaikaisesti, saadaan kokonaisvaltainen kuva keskenään sovussa olevista ja toisaalta vaikutuksiltaan ristiriitaisista maankäyttömuodoista. Näin selkeästi ristiriitaiset käyttömuodot, kuten esimerkiksi luonnonsuojelu ja kaivostoiminta, voidaan sijoittaa suunnittelussa toisistaan erilleen.

Vaikuttaa helpolta, mutta nämäkin rajat ovat hämärtymässä, koska paine taloudellisesti tuottavalle toiminnalle kasvaa. Yhä useammin tulee esiin tarve myös luonnonympäristöjen monikäytölle, jossa samanaikaisesti huolehditaan sekä raaka-aineen tuotannosta että luonnon muista arvoista, kuten monimuotoisuudesta, luonnontuotteista ja virkistysympäristöstä. Onko tämä oikeasti mahdollista?

Metsien hoidossa monikäyttö ja talousmetsien luonnonhoito on tunnettu aiheina jo pitkään, mutta nekin tarvitsevat vielä jalansijaa käytännön toiminnassa, jotta edulliset vaikutukset luontoon alkaisivat näkyä. Sen sijaan soiden energiakäyttö ja kaivostoiminta nähdään edelleen täysin ristiriitaisena luontoarvojen kanssa.

Maailmalta löytyy kuitenkin jo esimerkkejä, jossa rahoitusta on ohjattu ennaltaehkäiseviin toimiin ja tehokkaaseen luonnon ennallistamiseen. Silloin nämäkin maankäyttömuodot on saatu luontoystävällisemmiksi – ja sitä kautta hyväksyttävämmiksi.

Meilläkin voitaisiin suunnata nykyistä isompi rahoitusosa luonnon- tai mineraalivarojen avulla saavutetusta taloudellisesta hyödystä luontoympäristöjen turvaamiseen ja ennallistamiseen. Jos terve ja toimiva luonto sisällytettäisiin osaksi kaikkea maankäyttöä, ehkäpä 15 prosenttia tavoitteita ei tarvitsisi jatkossa edes laatia.

Aiheesta lisää julkaisuissa

Luken toimittamassa kahdessa erikoisjulkaisuissa yhteensä 28 osatutkimusta käsittelee muun muassa EU:n biodiversiteettistrategian toteuttamisen haasteita, maankäytön yhteensovittamista tukevia arvottamismenetelmiä, kaivos- ja teollisuusympäristöjen ennallistamista, ennallistamisen tehokkuuden arviointia sekä terveiden elinympäristöjen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille.

Anne Tolvanen ja James Aronson (toim.) 2016: Ecological Restoration, ecosystem services and land use. Ecology and Society 21.

Karel Prach ja Anne Tolvanen (toim.) 2016: How can we restore biodiversity and ecosystem services in mining and industrial sites? Environment Science and Pollution Research volume 23 number 14.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös