Blogiartikkelit Teppo Vehanen Maatalous, Metsä, Yleinen

Muistatteko vielä sadun keisarista, joka piti mitä hienoimmista kankaista tehdyistä vaatteista? Idän viekkaat kauppamiehet kutoivat keisarille niin hienosta ja ohuesta ”langasta” tehdyt vaatteet, ettei itse kangasta ollut laisinkaan. Keisarille tosin kukaan ei uskaltanut sanoa mitään, sillä olihan yleisesti tiedossa että vain tyhmät eivät nähneet kangasta. Lopulta alaston totuus kuitenkin pulpahti esiin viattoman pojan suusta: ”Keisarilla ei ole vaatteita”. Tarinalla on monta opetusta.

Biotalouden kannalta tärkeä oppi lienee kuitenkin siinä, miten Asiakkaalle tuotteistettiin uusi kilpailukykyinen ja pitkälle jalostettu tuote. Tuotteesta Asiakas koki saavansa huomattavaa lisäarvoa ja maksoi siitä mukisematta mitä tuottaja pyysi. Ja kaikki tämä tehtiin Asiakasläheisesti ja hiilineutraalisti. Asiakastyytyväisyyteen ei tarinassa puututa. Myöhempi historiantutkimus on tosin todennut keisarin todenneen tapauksesta: ”ασήμαντος τεμαχίζω” (”paskan möivät”, toim. huom.).

Fossiilitaloudesta biotalouteen siirtymiseen ei käytännössä ole vaihtoehtoa. Biotaloudessa on suuria mahdollisuuksia ja siihen on ladattu myös suuria taloudellisia tulevaisuuden odotuksia. Ajoittain biotalouden ympärillä käytävä keskustelu on kuitenkin kovin ohutta ja vailla kriittisiä äänenpainoja.

Välillä vallalla tuntuu olevan niin sanottu kvakatti-ilmiö. Meille fossiili(talous)ihmisille kvakatti on lapsuudesta tuttu lelu: perässä vedettävä ja rullilla kulkeva ankka, jonka pää on jousen varassa. Liikkeen voimasta (E=mc2) ankan pää nyökyttelee jatkuvasti. Biotaloudessa kvakatti-ilmiö esiintyy yleensä siten, että joku harmitonta merkittävämpi henkilö siirtyy puhujapönttöön puhumaan biotalouden strategisista linjauksista täydelle salille yleisöä. Nyökyttely alkaa salin eturivistä ja leviää aina takariviin asti. Tyhmiä kysymyksiä ei esitetä.

Suomen taloudella menee nyt huonosti. Vanhasta talouden selkärangasta, metsäteollisuudesta, kuuluu kuitenkin positiivisia uutisia. Aiemmin on kerrottu sekä Äänekoskelle että Kuopioon puuhattavista yli miljoonan tonnin vuosituotantoon pystyvistä sellutehtaista. Vastikään julkisuuteen tuli tieto Kemijärvelle suunniteltavasta biojalostamosta. Oma biotalouden tietolähteeni nimenomaan painottaakin, että biotaloudessa jalostusastetta nostamalla siirrytään selluun verrattuna aivan eri kannattavuusluokan tuotteisiin. Syväkurkkuni mukaan puusta tiristetään tulevaisuudessa esimerkiksi NaNo-nesteitä, jotka pakataan pieniin pulloihin ja myydään massiivisella litrahinnalla Saudi-Arabiaan.

Kaikkialla ei kuitenkaan mene näin hyvin. Uusiutuvien energialähteiden kasvuun pyritään vaikuttamaan myös politiikkatoimenpitein, johon merkittävässä määrin kuuluvat rahalliset tuet. Erityisesti tuulivoimalle luvattuja tukia pidetään tällä hetkellä yhteiskunnalle niin kalliina ja väärin suunnattuina, että kansaa pyydetään rukoilemaan tyyntä säätä koko vuodeksi.

Vesiviljely on merkittävä osa sinistä taloutta, sinistä kasvua. Suomalaiset vesiviljely-yritykset kyllä ovat kasvaneet, mutta lähinnä siirtämällä tuotantoaan lahden toiselle puolelle, Ruotsiin. Syynä on itse luomamme sääntö- ja lupaviidakko, joka käytännössä on estänyt kannattavan liiketoiminnan kehittymisen.

Öljy on taas halpaa. Innokkaimmat ennustavat 20 $ barreli-hintaa, kun talvi pohjoisella pallonpuoliskolla hellittää. Öljylämmittäjät (niitäkin vielä on) ovat tyytyväisiä. USA:ssa autokannan kehitys kulkee kohti entistäkin suurempia maastoautoja.

Ainakin osa edellä kuvatuista ilmiöistä käyvät esimerkkeinä biotalouden rakennusvaiheen ongelmista, jotka ovat varmasti tulevaisuudessa ratkaistavissa. Näiden ratkaisujen löytämiseksi on tärkeää, että biotalouden kehityksestä voidaan esittää myös konkreettisia kysymyksiä. Mitä ovat Suomen biotalouden uudet menestystuotteet? Tuotteet, jotka kestävät kansainvälisen kilpailun ja joiden tuomasta lisäarvosta ollaan valmiita maksamaan? Miten uusien innovaatioiden syntyä tuetaan tutkimuksessa ja sen johtamisessa? Milloin biotalouden kehityksen tulppana olevia säätely- ja lupakäytäntöjä uudistetaan ja korjataan? Mistä löytyy se poliittinen tahto ja viisaus oikeille ohjauskeinoille?

Biotaloudessa, niin kuin kaikessa muussakin toiminnassa, täytyy mielikuvien lisäksi tunnustaa myös realiteetit. Suomalaiset ovat pieni ja riitaisa kansa, jonka henkisesti ja teknisesti ylivertaiset eteläiset kansat ovat historian saatossa tunkeneet pohjoiseen periferiaan, alueelle jota itse pitävät asuinkelvottomana. Niistä resursseista joita meillä on, tulisi jatkossakin riipiä jo totuttu korkea elintaso. Kyllä Luonnonvarakeskuksella ja biotaloudella riittää oikeasti tehtävää.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *