Blogiartikkelit Maaseutu, Metsä, Tilasto

Viimeaikaisissa suomalaisia metsänomistajia käsittelevissä tutkimuksissa ei ole juuri lainkaan tarkasteltu alle viiden hehtaarin kokoisia metsänomistuksia. Luonnonvarakeskuksen uusimman Metsämaan omistus -tilaston mukaan yksityishenkilöiden omistamia yli yhden hehtaarin kokoisia metsätilakokonaisuuksia on Suomessa noin 376 000 kappaletta.

Niistä alle viiden hehtaarin kokoisia on noin 95 000 kappaletta (25 prosenttia kappalemäärästä), ja näitä ”pienmetsätiloja” syntyy koko ajan lisää. Esimerkiksi vuodesta 2012 vuoteen 2013 pienmetsätilojen määrä kasvoi noin 1 200 kappaleella. Kuka kuuntelee ja palvelee heitä, kun biotalous-Suomi janoaa suuria pinta-aloja ja suuria kuutiometrimääriä? Kätkeytyykö pienmetsätiloihin tunnistamattomia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka monipuolistaisivat metsiemme käyttöä ja niistä saatavia hyötyjä?

Metsänomistajien palvelutarpeita tutkineena minua vähän nolottaa myöntää, että alle viiden hehtaarin metsätilojen omistajat ovat metsäntutkimuksen katvealue. Vaikka pienmetsätilojen yhteenlaskettu pinta-ala on vain muutama prosentti kaikista yksityismetsistä, pienmetsänomistajat ovat lukumääräisesti merkittävä joukko, kun ottaa huomioon, että yhdellä tilalla on keskimäärin enemmän kuin yksi omistaja. Pienmetsätilojen omistajisto on pääluvultaan suuren suomalaisen kaupungin kokoinen, ja se on tarpeettomasti väheksytty resurssi metsien maisema-, virkistys- ja luontoarvojen vaalijoina.

Pienet metsätilat maaseudun voimavaraksi

Pienet metsätilat sijaitsevat usein lähellä kyläkeskuksia, ja niiden yhteydessä on vakituista tai loma-asutusta. Näiden pinta-alaltaan pienten tilojen merkitys voi siksi olla kylämaiseman ja yhteisön kannalta kokoaan merkittävämpi. Pienilläkin metsätiloilla on mahdollista harjoittaa pienipiirteistä laatupuun kasvatusta kohdennetuille lisäarvomarkkinoille (esim. joulukuuset, visakoivut). Puuntuotannon sijaan moni pientila voisi sopia täsmäkäyttöön luonnontuote- ja luontomatkailualan liiketoiminnalle (hunajan tai mahlan tuotanto, voimapolut, luontoseikkailuradat jne.). Tätä kautta pienet metsätilat voisivat olla alkulähteenä uusille biotalouden arvoketjuille, kuten esimerkiksi ei-puuaineisten tuotteiden jalostukselle sekä hyvinvointi- ja terveyspalveluille. Tässä olisi työsarkaa ennakkoluulottomille mikroyrityksille!

Maaseudun kyläkeskusten ja pienten taajamien läheisyydessä sijaitsevat pienmetsätilat ovat pitkälti perinteisen metsätalouden palveluntarjonnan ulkopuolella. Näiden metsien monipuolisempi käyttö voisi vahvistaa palveluyritystoimintaa ja kyläyhteisöjen elinvoimaa. Lisäksi pientilojen käytön aktivointi edistäisi pientiloja omistavien etämetsänomistajien integroitumista paikallisyhteisöihin. Pienmetsänomistajien erityistarpeisiin sovitettujen palvelujen tarjoaminen voi olla tärkeää myös biotalouspolitiikan ja metsien käytön yleiselle hyväksyttävyydelle.

Tutustu tarkemmin: Metsämaan omistus -tilasto

Kommentoi

  1. Artikkelissa esitetty erikoistuminen voi olla hyvä ratkaisu joillekin. Suurin osa metsänomistajista on kuitenkin perinteisiä puuntuottajia. Siksi toivoisin, että tuosta voisivat ottaa kopin myös metsänhoitoyhdistykset. Niille sopisi luontevasti rooli pienten pinta-alojen puukauppojen yhdistelijänä.
    Kyse ei ole pelkästään pienistä tiloista. Pieniä hakkuualueita (tienlaitoja, mäensyrjiä, tuulenkaatoalueita jne) on suurissakin metsissä silloin tällöin.
    MHY voisi niputtaa tällaiset pienet erät ja ottaa työstä oman provisionsa. Tämä ei tietysti sovi kaikille ”minähän-en-muille-maksa” -tyypeille, mutta ainakin omalla kohdallani olisin halukas osallistumaan yhteiskauppoihin.

  2. Olen samaa mieltä noiden palvelujen kehittämisen suhteen, tämä aukaisisi uusia mahdollisuuksia palveluita tarjoaville organisaatioille!

  3. Noissa luvuissa on ymmärtääkseni jonkin verran sikäli ”tilastoharhaa”, että osassa tapauksia ”pienmetsän” omistajana (esim. lohottu mökki- tai asuntotontti) on yksityishenkilö, mutta sama henkilö omistaa myös isompaa metsäkiinteistöä esim. metsäyhtymän kautta. Käytännössä kuitenkin noita ”pieniä metsätiloja” hoidetaan näissä tilanteissa usein saumattomasti isomman metsätilakokonaisuuden yhteydessä.

    1. Kiitos huomiosta. Erilaisia ristiinomistuksia on tosiaan paljon, ja niiden tilastointi ei ole ihan yksinkertaista. Samaan omistusrypääseen lukeutuvien mutta eri omistusmuotoisten tilojen hoidon saumattomuudesta ei tiedossani ole tutkimustietoa. Luultavasti osalla se onnistuu, mutta osalla ei. Korostaisin tässä yhteydessä kuitenkin sitä näkökulmaa, että kenties monelle pientilalle ei edes sovi samanlainen metsän käyttö kuin suuremmille tiloille. Eriytynyt sijainti, mökin tai taajaman läheisyys, poikkeavat käyttöpaineet jne. Pienmetsäkiinteistöjä tarkasteltakoon omanlaistensa mahdollisuuksien aarreaittana!

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *