Blogiartikkelit Kaisa Kuoppala Maatalous, Ruoka

YK:n yleiskokous on nimittänyt tämän vuoden Palkoviljojen vuodeksi. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan tarkoituksena on lisätä yleistä tietoisuutta palkoviljojen ravitsemuksellisista eduista osana globaalia kestävää ruuantuotantoa.

Merkkivuosi kannustaa lisäämään ruokaketjun toimijoiden välisiä yhteyksiä palkoviljoista peräisin olevan proteiinin hyödyntämiseksi ja palkoviljojen tuotannon lisäämiseksi. Myös kasvinvuorottelun parempi hyödyntäminen ja huomion kiinnittäminen palkoviljojen kauppaan ovat fokuksessa.

Valkuaisfoorumi sopii hyvin Palkoviljojen vuoden teemaan. Mehän juuri tähtäämme tietoisuuden lisäämiseen ja verkostoitumiseen ruokaketjun eri toimijoiden kesken sekä palkoviljojen tuotannon lisäämiseen. Kun palkoviljojen tuotantoa rehuksi saadaan lisättyä, niin suurempi osa ohjautuu ruokaketjussa myös ihmisten ruokaan ja kauppaan löytävät tiensä lähituottajien pavut ja herneet ja kotimaiset jalosteet.

Mistä kotimaista kasvivalkuaista?

Palkoviljat eli pavut, herneet ja linssit tuovat ruokavalioon proteiinin lisäksi ravintokuitua, hivenaineita ja vitamiineja. Minä en nostaisi palkoviljoja esiin niinkään lihan korvaajina vaan ihan niiden omien ominaisuuksien, kuten terveellisyyden, monipuolisuuden ja ympäristövaikutusten takia. Ne ovat gluteenittomia, vähärasvaisia ja ravitsevia. Palkoviljojen viljelyllä on maaperään ja luonnon monimuotoisuuteen suotuisa vaikutus. Palkoviljojen satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ruokana tai eläinten rehuna. Tilalla tuotetut palkoviljat lisäävät myös kotieläintuotannon omavaraisuutta.

Jokapäiväisen ruuan äärellä tutkija pohtii samoja valintoja kuin muutkin terveellisyyteen, kotimaisuuteen, hintaan ja käytettävyyteen liittyen. Pikkukaupankin hyllystä löytyy monenlaisia soijatuotteita ja papusäilykkeitä. Minä kaipaisin kauppaan kotimaisesta raaka-aineesta tuotettuja ”heti valmiita”-tuotteita kuten esikypsytettyjä papuja, jotka voisi lisätä ruokaan suoraan paketista. Ensimmäinen esikypsytetty kotimainen härkäpaputuote taitaakin olla jo markkinoilla, mutta lähiseudun kaupoista sitä ei vielä löydy. Muiden papujen kuin härkäpavun osalta pitää lähiruoka-aluetta laajentaa naapurimaahan, sillä Ruotsissa viljeltyä papua on saatavilla.

Ja miksi kasvisruuan pitäisi muistuttaa lihaa?

Ihmettelen myös kädessäni olevaa soijasuikalepussia: miksi ihmeessä sen täytyy näyttää broilersuikaleilta? Uutta upeaa proteiinipitoista innovatiivista kauratuotettakin nimitetään nyhtökauraksi, jolloin mieleen tulee pitkään kypsytetty liharuoka. Sen etuna myös kerrotaan olevan lihaisa rakenne. Onkohan lihan ominaisuudet tavoitteena näiden tuotteiden kehityksessä, vai tuleeko se prosessoinnin myötä? Miksi kasviproteiinin pitäisi muistuttaa lihaa?

Yhden vastauksen tähän sain äskettäin pidetyssä Valkuaisfoorumin Innovaatiotyöpajassa. Kasviproteiinin pitää muistuttaa lihaa siksi, että lihansyöjän olisi helpompi hyväksyä se lautaselleen. Tämän logiikan mukaan lihasuikaleiden näköiset soijasuikaleet madaltavat kynnystä maistaa kasviperäistä proteiinia.

Itse kuitenkin haluan syödä lihaa, joka näyttää lihalta ja kasviksia, jotka näyttävät kasviksilta. Pavut papuina ja pihvit pihvinä, mutta molemmat kotimaisina ja lähellä tuotettuina!

Ja mikä sitten on palkoviljahaaste? Siitä lisää lähiaikoina Valkuaisfoorumin facebookissa ja twitterissä!

Lue lisää Palkoviljojen vuodesta: International year of pulses eli IYP2016

FAO:n Facebook ja  ja Twitteristä #IYP2016.