Blogiartikkelit Anne Tolvanen Markus Lier Metsä, Ympäristö

Onko metsien käyttö kestävää, jos se täyttää sertifioinnin kriteerit? Yksiselitteistä määritelmää kestävyydelle ei ole. Tieteellinen tutkimustieto metsissä tähän saakka tapahtuneista muutoksista antaa kuitenkin kuvan siitä, mihin aiempi toiminta on johtanut. Vaikeampaa on sen sijaan päätellä, missä oltaisiin nyt, jos sertifiointia ei olisi ollut lainkaan.

Metsien sertifiointi on keino, jolla metsänomistaja sitoutuu vapaaehtoisesti noudattamaan metsissään tiettyjä, etukäteen asetettuja metsänhoidon periaatteita. Koska sertifiointi huomioi kestävyyden kolme eri näkökulmaa, ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen näkökulman, sertifikaatin lopputulos on vääjäämättä kompromissi.

Yli 90 prosenttia Suomen talousmetsistä on sertifioinnin piirissä. Samaan aikaan lajien ja luontotyyppien uhanalaisarvioinnit osoittavat, että metsien monimuotoisuus on jatkanut heikkenemistään. Vaikka kaikki heikentyminen ei liity suoraan metsätalouteen, tiukentamalla sertifioinnin kriteerejä voidaan osaltaan parantaa metsien monimuotoisuutta ja ylläpitää tai parantaa metsien hiilivarastoja ja -nieluja.

Viimeisimmässä PEFC-tarkistustyössä on ilahduttavasti parannettu monia ekologista kestävyyttä tukevia kriteerejä. Esimerkiksi säästö- ja kuolleiden puiden määrä kaksinkertaistuu hehtaaria kohden. Tämä parantaa lahopuusta riippuvaisen eliöstön olosuhteita ja kasvattaa talousmetsien hiilivarastoa. Vesistöjen suojakaistoja kasvatetaan, mikä puolestaan vähentää vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta.

Ovatko ehdotetut muutokset sitten riittäviä hidastamaan taikka pysäyttämään monimuotoisuuden heikkenemistä? Sertifioinnin kunnianhimon puutetta on kritisoitu. Tutkimukset osoittavat jo nyt, että esimerkiksi vesistöjen suojakaistojen pitäisi olla leveämpiä. Myös tavoite hiilinielujen ja -varastojen lisääminen olisi ilmastonmuutoksen torjumiseksi paikallaan, pelkän ylläpitoon liittyvän tavoitteen sijaan.

Ovatko ehdotetut muutokset sitten riittäviä hidastamaan taikka pysäyttämään monimuotoisuuden heikkenemistä?

Päivitettyjen kriteerien vaikutus näkyy luonnossa vasta pitkällä aikavälillä. Uhanalaistarkastelu tehdään kymmenen vuoden välein, joten lajien ja elinympäristöjen osalta tulokset saadaan vasta viiveellä. Myös niin sanotun tavallisen luonnon monimuotoisuutta täytyy seurata. Suomessa on onneksi maailman kattavin monimuotoisuuden seuranta, joten tietoa kyllä saadaan.

Sertifiointi on markkinaehtoinen menetelmä, jonka vaatima taso on lain vaatimuksia korkeammalla. Vaikka sertifiointi on vapaaehtoista, kuluttajat määräävät valinnoillaan, millaisesta metsästä tuotteensa haluavat. Korkeat sertifioinnin kriteerit täyttävän metsän tuotteesta joudutaan maksamaan enemmän. Toisaalta metsänomistaja saa niistä paremman hinnan. Valinnat vaikuttavat siihen, miten metsiä käytetään.

Metsien käyttöä ohjataan myös tukien muodossa. Jos poistetaan ympäristölle haitallisia tukia, kuten kunnostusojituksia, voidaan niin ikään ohjata metsänomistajien toimintaa ympäristöä säästävämpään suuntaan.

Ympäristöön haitallisesti vaikuttavien tukien loppuminen ja hiilimarkkinoiden nousu saattavat lopulta vaikuttaa metsänomistajien toimintaan jopa sertifikaatteja enemmän.

Myös kasvamassa olevat hiilimarkkinat voivat ohjata metsien käyttöä, kun hiilinielujen ylläpidosta ja kasvattamisesta tulee metsänomistajalle kannattavaa. Ympäristöön haitallisesti vaikuttavien tukien loppuminen ja hiilimarkkinoiden nousu saattavat lopulta vaikuttaa metsänomistajien toimintaan jopa sertifikaatteja enemmän.

Ihmisten ympäristötietoisuus kasvaa varallisuuden mukana ja valinnat kohdistuvat aiempaa useammin ympäristöä säästäviin tuotteisiin ja palveluihin. Myös metsänomistajarakenteessa tapahtuva muutos vaikuttaa metsien käyttöön, kun taloudellisen tuoton ohella monimuotoisuus ja ympäristöarvot tulevat aiempaa tärkeämmäksi.

Tulevaisuudessa voi olla aika entistäkin tiukemmille kriteereille, jotka vastaavat sekä kuluttajien että metsänomistajien tarpeisiin. Myös lainsäädännön päivitykset vaikuttavat sertifiointiin, jotta sertifioinnin tavoitteet pysyvät lain vaatimusten yläpuolella. Nostamalla kunnianhimoa sertifikaatit osoittavat jatkossakin tarpeellisuutensa.

 

 

 

 

Kommentoi

  1. ”Vaikka kaikki heikentyminen ei liity suoraan metsätalouteen, tiukentamalla sertifioinnin kriteerejä voidaan osaltaan parantaa metsien monimuotoisuutta ja ylläpitää tai parantaa metsien hiilivarastoja ja -nieluja.”
    Entä jos monimuotoisuuden tavoite purettaisiin lajien elinympäristöjen säilyttämiseen tai rakentamiseen. Metsien roolin rinnalla olisi hyvä tarkastella samanaikaisesti muiden kasvupaikkojen kuten niittyjen osuutta lajien elinympäristöinä. Tuntuu, että kaikkia näitä tekijöitä ei mitata samalla mitalla.
    Ehkä lajien turvaamisen strategia voisi olla selkeämpi.

  2. Sertifioinnissa ja kestävyyskriteereissä on ongelma. Ottaisin esimerkiksi Kanta Hämeen alueen. Siellä on kasvu n 8m3/ha ja puusto 180 m3/ha. Nämä kaksi tietoa eivät täsmää. Nykyisten metsänhoidon suositusten mukaan 8 m3/ha kasvulla keskipuusto olisi vain n 160-170 m3/ha. Asian voi tarkastaa normaalimetsän teorialla. Eli hakkuita pitäisi tulevaisuudessa olla enemmän kuin kasvua. Päästölähde.
    Sertifiointi vaatii nielua. Nykyisillä hoito/hakkuusuosituksilla nielu ei toteudu Kanta Hämeessä. Kumpi on kestävyyden kannalta parempi sertifiointisäännöstö vai hoitosuositukset?

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös nämä blogikirjoitukset